keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Sydämeni on luotu kulkemaan



Huhhuh hellettä! Täällä on joinain päivinä ollut niin kuuma, että ollaan koko porukka vaan lötkötetty jossain varjoisessa paikassa. Mutta en kyllä valita, kerrankin kun on ihanan lämmintä ja aurinkoista niin on parempi nautiskella, ennen kuin pitkä sekä synkkä talvi iskee (onhan ensikuun jäljeen jo syyskuu, huuui!).

Yksi päivä helle hieman helpotti otettaan ja siksi me suuntasimme heti hiekkakuopille kuluttamaan koirien lopputomia energiavarastoja edes hieman tyhjemmiksi. Nappasimme matkalla mukaan veljeni sekä edellisessä postauksessa esitellyn Novan, joten meitä oli ihan kiva porukka lenkkeilemässä.
On muuten yllättävän aikaavievää hommaa pakata autoon neljä ihmistä (josta yksi on turvakaukalossa hampaitaan kitisevä vauva), kolme koiraa, rattaat ja muut tärkeät tavarat! Onneksi kuitenkin päästiin perille mielenterveyttä hermoja menettämättä ;)



 Hiekkakuopilla meno jatkui tuttuun tapaan. Autossa piippaava paimen sinkosi samantien autosta päästyään frisbeen perään. Vejeni ja mieheni heittelivät vuorotellen kiekkoa Fiilikselle ja paimenlapsi nautti täysin rinnoin sen hakemisesta. Välillä pidettiin taukoja heittelemisestä, ettei lämmin sää olisi tehnyt tepposia ja siitähän ei Fiilis pitänyt. Draamanhakuisena tyyppinä se kävi meiltä kaikilta vuoronperään vaatimassa heittämistä hieman kovaäänisesti, kunnes tyytyi osaansa ja lepäsi hetken - samalla tuijottaen meitä kaikkia syyttävästi.

Hiipihiipii

 
Niin fiksu ja filmaattinen

 


Femma spurttaili lähinnä itsekseen niin, että hiekka pöllysi. Välillä pikkuvilla yritti pyydystää ötököitä, välillä se taas merkkasi paikkoja tosi epänaisellisesti jalkaa nostaen ja välillä se taas kävi tarkistamassa, ettei nukkuva vauva ollut karannut vaunuista.

Kun on niiiin kivaa
 

Hyi pentu-ilme

Nova taas hieman jännitti uutta paikkaa, joten se ensin vaan tutkaili ympäristöä meidän lähistöllä. Femma kävi pentua pariin otteeseen pyytämässä leikkimään, mutta Nova ei nyt tällä kertaa ihan lämmennyt pikkuvillan ehdotuksille. Loppua päin Nova alkoi rohkaistua ja tutki häntä heiluen paikkoja ja juoksenteli muiden perässä.

Niin söpö!

 
Huomatkaa taustalla oleva iso paha paimen, mitä etualalla oleva pieni paimen pakenee
Epäilevä-Nova

Kuvausassistentin vaikea työ - saada kaksi kuritonta mallia samaan kuvaan

 Lopulta kun ukkonen jyrähteli ja vauva heräsi, päätimme suunnata takaisin kotiin. Loppuilta olikin aika rauhallinen kun koirat oli juoksentelusta niin väsyneitä. Koirien omistamisessa yksi parhaimmista asioista on nähdä omat koirat tyytyväisenä!

Uniltaan herännyt nuori koiranlenkittäjä
Viikonloppuna me lähdemme mökille lomailemaan ja rentoutumaan, ennen kuin meillä alkaa hurja muuttorumba. Me nimittäin muutetaan omaan kotiin, jossa on koirilla sekä Eelillä tilaa juosta ja touhuta. Lisäksi muutamme aivan lähelle harjua ja täydellisiä lenkkimaastoja. Parin metrin päästä talon nurkasta alkaa jo metsä. Maltan tuskin odottaa!


maanantai 20. kesäkuuta 2016

(Super)Nova

Nyt varoitus kaikille pentukuumeisille, äkkiä silmät kiinni, koska tämä postaus sisältää söpöjä pentukuvia! ;)



Kaiken häslingin keskellä on unohtunut esitellä blogin uusin vieraileva tähti, Nova.
Nova muutti huhtikuussa vanhemmilleni ja neidistä olisi tarkoitus tulla harrastuskaveri pikkusiskolleni. Vaikka pikkuneiti ei meille tullutkaan, on varmaan esittely paikoillaan, koska eiköhän Nova tule blogissa jatkossa pyörimäänkin.

Nova on pieni paimen mix, jossa suurimmat prosentit on lancashire heeleriä. Nova on syntynyt helmikuussa, eli on nyt 4kk ikäinen pieni koiranalku.

 

Nova on luonteeltaan mahdottoman vilkas, iloinen ja rohkea. Se kulkee häntä pystyssä kohtia uusia haasteita ja ei välitä sekä valita turhasta. Nova rakastaa olla touhun keskellä ja pysyy tiiviisti sielä, missä muukin lauma on.
Pienen naskalihampaan lempileikki on noutaa palloa yhä uudelleen ja uudelleen.

 
 

Femma ei ole ihan päättänyt, että mitä mieltä se tästä pennusta oikein on. Välillä se leikkii Novan kanssa, välillä se taas laittaa pentua kuriin omalla diktaattorimaisella tyylillään ja välillä se ei muka huomaa koko mustaa tyyppiä.

Fiilis taas ei pahemmin ole pennusta välittänyt. Se touhuaa omia juttujansa, välillä se taas muistaa pennun olemassaolon, mutta muuten sitä ei pahemmin kiinnosta. Uskon kyllä, että Novasta tulee vielä Fiilikselle (ja tietyasti Femmalle) kiva juoksukaveri, kun se tuosta vähän kasvaa!

Eeli ja Nova
Muuten meille ei kuulu mitään kummallista. Aurinko on tosin sairastanut tässä kevään aikana, mutta alkaa olemaan nyt parempi.
Vauva-arki on välillä tosi hektistä, mutta Femma ja Fiilis on hienosti sopeutunut siihen.
Mutta palaillaan kuulumisiin omassa postauksessa! 

torstai 2. kesäkuuta 2016

Alvar 12.11.2004 - 16.5.2016

 "Jos niin käy,
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä
mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa
ei kukaan ole estävä. 




Sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän
kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan 



Meillä on ollut niin
monta hyvää vuotta,
tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä... 



Vie minut sinne missä
he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun asti.
Pidä minua lujasti ja
puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.






 
Tiedän, että aikanaan
sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä,
jota minulle osoitat,
koska kivulta ja kärsimykseltä
olen säästynyt 

Älä sure sitä että
sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä
- me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä" 


 
 Niin se päivä vaan koitti. Päivä minkä jokainen lemmikinomistaja tietää joskus tulevan..
...nimittäin päivä milloin täytyy hyvästellä rakas lemmikki. Me jouduimme sanomaan pari viikkoa sitten hyvästit Alvarille. 

Alvarilta löydettiin kaulasta patti, joka kasvoi kovaa vauhtia. Patti paljastui kasvaimeksi kilpirauhasessa. Kun soppaan lisättiin vielä sydämen vajaatoiminta, kaihi sekä korkea ikä, oli päätös selvä. Alvar nukutettiin ikiuneen. 

Vielä en selvästi ole tajunnut Alvarin poismenoa, sillä tavallaan odotan sen ilmestyvän nurkan takaa kun vierailen vanhemmillani.Uskon, että sitten kun asian oikeasti tajuaa, pystyy varmaan oikeasti surutyö alkamaan. Nyt olo on vaan jotenkin tyhjä, kun mietin Alvarin poismenoa...

Kiitos Alvar kaikesta <3 

https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/13239172_10205882845341418_26045904556840738_n.jpg?oh=681b5046f300a42464e190087972306f&oe=57E372E3
Äidille tehty muistokuva koko laumasta



maanantai 1. helmikuuta 2016

Tervetuloa ruuhkavuodet!

 Heippa taas pitkästä aikaa!

 

Ne lukijat, jotka seuraavat meitä Instgrammissa tietävätkin jo, että meidän perhe lisääntyi joulukuussa yhdellä jäsenellä. Meille syntyi pieni poika 12.12, joten meillä on siis melkein kaksi kuukautta vauvamaista arkea takana.
Koirat on täysin rakastuneita tähän uuteen tulokkaaseen!
Molemmat ottivat vauvan innokkaasti ja rauhallisesti vastaan (myös normaalisti häsläävä Fiilis oli rauhallisuuden perikuva).



Ekoina päivinä tosin pelkäsin, että Femma saisi jonkun burnoutin tai että sen sydän pettäisi, sillä pikkuvilla otti tehtäväkseen kytätä vauvaa häntä vispaten, vaikka vauva nukkui. Femma-parka ei itse nukkunut ensimmäisinä päivinä montaa tuntia, mutta nyt onneksi neiti on tajunnut, että vauva ei katoa mihinkään.
Fiilis pitää silmällä myös vauvaa, varsinkin jos pikkuinen itkee tai on vieraiden sylissä. Tosin välillä tuntuu, että paimenlapsi on enemmän innostunut tyypin vaipasta enemmän kuin itse vauvasta, mutta voiko tästä koiraa moittia ;)


Kun loppuraskaudesta en itse enään jaksanut treenata Femman kanssa, astui kuviin 12 vuotias pikkusiskoni Annastiina. Ansku ei ole ennen Femman ohjaamista harrastanut agilityä ollenkaan, vaan ollut vain kannustusjoukkona katsomossa. Siksi olikin yllätys, kun neiti vetäisi Femman kanssa puhtaan radan heti ensimmäisellä treenikerralla!

Tytöillä on treenit sujunut alusta asti tosi hienosti, mutta jatkuvasti on tapahtunut kehitystä.
Alkuun Femma hieman sikaili alun odottamisissa, mutta kun Annastiina oppi olemaan napakampi käskyissä, suostui pikkuvillakin pitämään peppunsa maassa kiltisti.
Treenejä ei ole häirinnyt edes se, että olen itse ollut katsomossa heilumassa kameran kanssa.

Annastiina ja Femma uskaltautuivat jopa möllikisoihin, jotka menivät ihan nappiin. Pikkuneidit nimittäin kipusivat toiselle sijalle, häviten vaan hieman ajassa voittajalle. Ei siis hullumpi reissu!

Muuten meidän arki on ollut vähän hakemista, kun ollaan yritetty mahduttamaan siihen uusi tulokas ja koirien tarpeet. Onneksi mieheni ja minun lenkitysten/aktivoinnin lisäksi veljeni on touhunnut ahkerasti Fiiliksen kanssa. Suurta iloa koirille on tuonut läheinen järven jää, jossa mahtuu rallittelemaan huolella!
Hiukan on myös neideillä hakusessa rattaiden vieressä kävely. Ajoittain se onnistuu mainiosti, mutta välillä meinaan jyrätä pienet tassut kun koirat meinaa vaihtaa suuntaa vaunujen edestä. Suuremmat törmäykset ollaan onneksi saatu vältettyä;)


Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat kiltisti roikkuneet mukana! Ehkä blogi tästä aktivoituu kun arki alkaa tasoittua ja perheen nuorimmainen hieman kasvaa. Siihen asti luvassa on varaan aktiivisen-epäaktiivista päivittelytahtia. Instagrammissa meidät löytää nimen netteliini takaa, jos joku haluaa arkea enemmän nähdä!



torstai 12. marraskuuta 2015

Kai mut on luotu lentämään

Kai mut on luotu lentämään,
niin paljon tehtävää, ettei pysty pysyy paikoillaan.
Tie kutsuu, mun on mentävä.

 photo f 11_zps4iogiwsa.jpg

En tiedä lasketaanko marraskuu vielä oikeastaan talveksi, mutta koska lämpömittari kuitenkin tekee sukelluksia pakkasen puolelle, päätin, että blogin ulkoasu saisi päivittyä talviseen versioon. Olihan se jo aikakin päästä niistä kesäisistä kukkasista eroon... ;)

Ulkoasu on taas hieman erillainen kuin aikasemmat. En heti ollut ihan varma, että onko tämä banneri hyvä, mutta katsotaan alkaako silmä siihen tottua. Mitäs mieltä olette?

Uuden ulkoasun yläosa


Vanhan ulkoasun yläosa


Eilen meidän aamu starttasi hieman eri tavalla kuin normaalisti(=superlaiskasti).
Melkein heti heräämisen jälkeen äitini tuli hakemaan meitä ja hetken pakkailun jälkeen lähdettiin kohti hiekkakuoppia. Voin kertoa, että automatka ei ollut kauhean hiljainen, sillä meillä oli mukana hurjat seitsämän koiraa! Eli siis Alvar, Poupou, Aurinko, Lady, Femma, Fiilis ja Siru.
Ulkopuolinen olisi ehkä voinut äänien perusteella luulla, että meillä on autossa lintuparvi koiralauman sijaan, sen verran mielenkiintoisia piippauksia koirat päästelivät kilpaa, ainakin alkumatkasta.

Hiekkakuopilla päästettiin koko konkkaronkka vapaaksi. Sää oli hieman sateinen, joten hieman mietittiin, että miten herkänahkaiset harjikset selviää (tai lähinnä kestää märkiä tassujansa).
Tässä ei kuitenkaan ollut ongelmaa, vaan kaikki tyypit ulkoilivat reippaasti.

 photo f 24_zpswcqvb8st.jpg  photo f 25_zps891fp2jd.jpg

Femma ja Siru löysivät tuttuun tapaansa rallivaihteen ja yhdessä neidit spurttailivat hirmuisella vauhdilla ympyrää. Välillä tytöt kävivät pyytämässä muitakin leikkiin, mutta lähinnä niiden lisäksi vain Poupou lähti pariin hepuliin mukaan.
Sirulla yhdessä vaiheessa lensi hiekkaa silmään ja raukka siristeli sitä kovin. Onneksi putsaus helpotti oloa ja meno jatkui vauhdikkaana. 

 photo f 8_zpsd0dvk7dm.jpg  photo f 9_zps4nwnhx44.jpg
Ready....steady.... GO!
 photo f 13_zpsgofrusdc.jpg  photo f 10_zpsrymait8d.jpg
 photo f 15_zps1xetkytr.jpg

Fiilikselle olin napannut frisbeen mukaan, jota äidin kanssa sille vuorotellen heiteltiin. Kiekko oli lähinnä mukana vaan siksi, että kun paimenlapsi keskittyy siihen niin tiiviisti, että jättää pienempien koirien leikit huomioimatta.
Jostain kumman syystä kun muut ei oikein välitä Fiiliksen vauhdikkaista leikeistä... ;)
Fiilis siis juoksi onnellisena frisbeensä perässä ja me ihmiset tuskailtiin sitä, että ollaan kyllä tosi surkeita heittäjiä, jos vertaa esimerkiksi veljeeni tai mieheeni. No, onneksi Fiilis ei pahemmin välitä, vaikka heitot ei ollutkaan niin hyviä, sen elämä hymyilee kun se vaan näkeekin kiekon!

 photo f 19_zpsqbvf4ut5.jpg
Hymyilevä Fiilis!
 photo f 21_zpsuxry6fzq.jpg

Muut koirista touhusivat omia juttujansa, lähinnä tutkivat maastoa. Pienten nenät olivat siis ahkerassa käytössä! Aurinko, Alvar ja Lady pysyivät äidin lähellä haistelemassa ja touhuamassa, mutta Poupou uskaltautui yksinään pidemmällekkin tutkimaan.

 photo f 3_zpsmrbtmhne.jpg
 photo f 6_zpsbbhydaui.jpg  photo f 29_zpsb9zkekby.jpg
 photo f 2_zpsfhyqkq3v.jpg  photo f 16_zpsflabxoc8.jpg
 photo f 5_zpspl4qjqln.jpg
Poupoun aamujumpat, yy kaa koo!

Noin tunnin koirat purkivat ylimääräisiä energioitansa, kun Alvar alkoi palella ja oli aika lähteä kotiin.
Sillä aikaa kun pakattiin muita koiria autoon, löysi Fiilis auton vierestä vesilätäkön, jossa se kävi huuhtelemassa itsensä ja frisbeensä. Auton matot kiittävät...! 

 photo f 33_zpsd1brl3kr.jpg

Kotiin tullessa muut koirat käpertyivät sohvan nurkkiin nukkumaan, mutta Fiilis päätti vielä ottaa painit pallon kanssa. Illalla sitten meillä olikin aika väsynyt paimenlapsi, mutta minkäs sille voi kun ei vaan pysty pysymään paikoillaan!