sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Valinnan vaikeus

Olen aina pitänyt tulevaisuuden suunnittelusta jo etukäteen. Usein olen saanut kuulla kommentteja kuten "elä nyt vaan tässä hetkessä", "siihenhän on vielä kauan aikaa, mieti sitä myöhemmin" yms.
Jotenkin olen aina pitänyt rutiineista ja selvistä asioista. Haluan tietää ja suunnitella elämää tulevaisuudessa, vaikka se onkin välillä rasittavaa. Usein stressaan asioita, jotka eivät ole edes ajankohtaisia. Tämän johdattelun kautta pääsenkin postauksen aiheeseen, toisen koiran mietintään.

Toinen koira ei ole ajankohtainen piiitkään aikaan. Aikaisintaan syksystä 2013, kun olen muuttanut kotoa Femman kanssa. Kuitenkin mietin kuumeisesti toisen koiran rotua, se vaan tuntuu kamalan vaikealta!  Olemme päättänyt, että toinen koira tulee joka tapauksessa ja sen on oltava narttu. Muu sitten onkin auki...

Olen täysin rakastunut villakoiraan rotuna. Ne ovat kaikkea sitä, mitä koiralta kaipaan. Kuitenkin minua mietityttää toinen koira, jolla on työläs turkki ja sen hoito. Varsinkin nyt kun Femma takkuaa, tuntuu ajatus toisesta villakoirasta turkin kannalta aika kauhealta. Muutenhan toinen villakoira olisi mieluisa, ruskeana tai mustana.

Jos saisin päättää ihan minkä tahansa rodun, ottaisin australianpaimenkoiran. Aussiet on vaan ihan liian isoja. Se on jo sen kokoinen, että en saisi sitä tutuille hoitoon. Eli aussiet ja muut isot koirat ovat poissa laskuista.
Shelttiä olen miettinyt ja olinkin jo melkein varma, että sellainen tulee. Ongelmana on vaan niiden arkuus. Tiedän, ei saisi yleistää kaikkien shelttien olevan arkoja. Lähipiirissä melkein kaikki sheltit ovat arkoja. Tämä piirre koirassa ei innosta ollenkaan. Femma varsinkin on vähän rämäpäinen, joten herkkis ei sille edes kaveriksi sopisi. Tämä on saanut epäilemään, onko rotu oikea minulle.

Shiba on myös ulkonäöllisesti ihan unelma, mutta luonne ei sovi meille..
Joku seropi voisi olla hyvä, mutta sellaistakin on vaikea löytää pentutehtailun ja "egorotujen" risteytyksistä. Niidenkin vanhemmat pitäisi olla tutkittuja ja harvemmin niin on..

Omat kriteerini ovat ehkä hieman liian kovat ja siksi koiran löytäminen onkin vaikeaa.
Koiran pitäisi olla luonteeltaan sellainen, että sen kanssa pystyisi tekemään/harrastamaan ilman, että täytyisi pelätä tai hävetä jotain piirrettä. Eli agressiivisuuteen ja arkuuteen taipuvat rodut ei oikein sovi. Haukkuherkkyyskään ei ole toivottu piirre, mutta sellaisen rodun voisin kuitenkin ottaa jos muut ominaisuudet ovat kunnossa.  Koiran pitäisi myös olla pienehkö, mutta mikään minikoira ei ole hakusessa.
Ulkonäöllisesti koira ei saisi olla lyttynaama tai parrallinen. Myös turkki pitäisi olla suht helppohoitoinen, ei niin vaikea kun villakoiralla. Sillä, että onko koiralla pitkä vai lyhyt karva, ei ole väliä...Nyt kun tälläisen koiran vielä löytäisi! Ideoita roduista, jotka täyttää kriteerit saa ehdottaa:)



10 kommenttia:

  1. Noutajat ovat varmaan liian isoja, mutta miten olisi kooikerhondje tai cockerspanieli? Ne on nättejä. Molemmilla kyllä tuota riistaviettiä. Koikkeria näkee kuitenkin melko paljon vakavammassakin harrastuksessa.

    Itsekin tykkään shelteistä. Luulen myös että voisit kyllä löytää näistä haluamasilaisen harrastuskoiran. Sheltejä näkee tosi paljon harrastuksissa, joten eivät ne kaikki voi arkoja olla. :D

    VastaaPoista
  2. Voisi olla... Kyllähän shelttejä aika usein harrastuskoirana on, ei ne kaikki tosiaan olekkaan arkoja:) Vähän vaan mietityttää, että jos meille sattuisikin tulemaan sellanen yksilö..

    VastaaPoista
  3. Sheltti auspai yhdistelmä? :3

    VastaaPoista
  4. saksanpystykorvat mm. klein ja mittelspitz <3

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa niin multa, mä mietin kaikkee ihan liikaa etukäteen, ressaan siitä. En voi muuta sanoo kun että villakoira, helppohan sen turkki on jos et näyttelytrimmissä pidä :) Isoista koirista tulis just noutajat mieleen, mut halusit pienen koiran... Noi sheltit on kyllä tylsiä, kun on niin paljon arkoja :/ Eihän kaikki ole, mutta mistä sitä tietää millasen koiran saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niinhän se on:/ taitaa edessä olla toisen villakoiran ottaminen:D

      Poista
    2. juu ja ku pentuna jo ottaa ni kasvattaja kyllä näkee pennusta jo onko kauheen arka pentu. Hyvin ku sosiaalistaa sen pentuna jo ni hyvä tulee : )

      Poista
  6. Mun poikaystävän perheellä on sheltti ( Luca nimeltään ) ei oo koskaan ollu arka ja voi johtua siitä että on pienestä asti nähny erinlaisia ihmisiä ja eläimiä. Luca on tosi miellyttämis halunen ja oppii nopeesti, niinkun seltit vissiin yleensä onki :) Ainoo huono puoli rodussa on just se että ne haukkuu paljon ( usein ) ja sit viellä se ku menee uimaa ja koira lähtee paimentamaan sinne veteen... ne kynnet ei oo mitkää ihanat ku tulee yhtäkkiä selkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista!:) tuo haukkuherkkyys ei ole kauhean mukava piirre koirassa, varsinkin kun ei vielä omakotitaloon päästä asumaan:D

      Poista

Kiitos kommentistasi!