maanantai 18. maaliskuuta 2013

Voihan pentukuume!

Tänään on taas podettu ilmeisesti kroonisena olevaa pentukuumetta...Eikä asiaa yhtään helpota katsella Femman vaavi-kuvia. Missä vaiheessa se on ollut noin pieni?

Ajatella, Femma täyttää ensikuussa jo vuoden! Juurihan se vasta syntyi ja tuli tänne? Mihin se vuosi katosi? Vajaassa vuodessa tuosta pienestä karvalapsesta on tullut elämäni tärkeimpiä asioita. On outoa ajatella, että tasan vuosi sitte ei ollut pientä Femmaa herättämässä aamulla tai katsomassa silmiin "sillä tietyllä ilmeellä", jonka varmasti moni koiranomistaja tunnistaa.
Voi nyyh, on niin ikävä noita pentuaikoja..Vaikka toisaalta on ihanaa, että nyt koiran vanhentuessa pääsee haistelemaan uusia tuulia!
Laitan ihania vaavikuvia tähän, jotta kaikki pentukuumeilevat kokevat saman tuskan kun minä;)







Pentukuvien siivittelemänä voidaankin siirtyä seuraavan aiheeseen, eli toisen koiran ottamiseen.
Tätä asiaa olen miettinyt paljon ja puinut sitä myös blogissa. Olen sen jo päättänyt, että otan toisen koiran, mutta ongelmana on se, että minkälaisen koiran ottaisin. Mielipiteet on vaihtunut matkanvarrella huimasti, koska mikään rotu ei tunnu oikealta. Toista villakoiraa en halua, ihan tuon turkin työläisyyden takia.

Olen tutkinut, tutustunut ja miettinyt erilaisiin roturyhmiin ja paimenet tuntuu vaan enemmän ja enemmän omalta tyypiltä. Joten seuraava koira todennäköisesti on paimenkoira.. Rotu on vielä hakosessa, mutta mietinnän kohteina on ollut niin bordercollie, australiankelpie, lk pyreneittenpaimenkoira jne. Hiukan isompi koira siis hakusessa. Joku mukava paimen mixikään ei ole mahdoton ajatus, koira kun tulee enemmän "käyttöön kuin näyttöön". Olisihan se plussaa jos pääsisi näytsejä kiertämään, mutta agility on kuitenkin se ykkösjuttu. Ja onhan mätsäritkin keksitty;)

On se vaan vaikea miettiä, että mikä se oma rotu on. Kaikissa roduissa on plussia ja miinuksia, sitä täydellistä rotua ei ole tullut vastaan. Minkä kohdalta sitten tinkii?
Jotenkin aliarvioin itseäni kouluttajana ja mietin, että olenko tarpeeksi hyvä jollekkin haastavammalle rodulle? Mistä sen itsevarmuuden repäisee?  Mistä tietää, että onko rotu sopiva?
Puuhh, ei tää valinta Femman kohdalla ollut näin vaikeaa!

18 kommenttia:

  1. Hih, kiva että joku muukin kärsii hirveästä pentukuumeesta :3

    Itse olen kolmanneksi koirasta kaavaillut myöskin paimenkoiraa, sillä itsekään en halua kolmatta villistä juuri tuon turkin takia. Vaikka rotuna on tosi ihanteellinen ja kiva, niin nyt tuntuu siltä, että on aika vaihtaa rotua :) Ja haluan pitää tuon trimmauksen/turkinhoidon mieleisenä itselle, enkä ns. pakkopullana, joksi se voisi kolmannen villiksen myötä muuttua.

    Kannattaa käydä tutustumassa eri rotuihin esim.tuttavilla ja sitä kautta saada jostain rodusta käytännön näkökulmaa!

    Ps.Suloisia pentukuvia ja onnea rodun valintaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei se ole kivaa, että trimmaus on sellaista pakkopullaa. Ei se nytkään yhden koiran kohdalla ole mitään lempipuuhaa, ja voin vaan kuvitella, että kahden koiran kanssa on vielä rankempaa:D vanhempien harjakoirien trimmaus on taas mukavaa, mutta ehkä siksi, että se tulee jo niin selkärangasta ja on siksi helppoa. Kun taas vFemman turkki on uudempi haaste:D kiitos vielä!

      Poista
  2. Kannattaa ottaa se unelmarotu vaikka se olisikin yleisesti vaikeaksi väitetty. Itse en kadu ollenkaan Kiiran ottamista vaikka kyllä sitä vähän sai opetella ja ihmetellä. Jos on valmis tekemään töitä niin kyllä sitä aloittelijakin pärjää vaikeammankin rodun kanssa. Ja onhan sulla sitä paitsi kokemusta jo kaikenlaisista koirista. :)

    Ja noin Femman kuvat on kyllä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä!:D kyllä se kelpie olisi niin unelma!

      Poista
  3. Itsellä on jo (jo, koska koira on vasta 8kk..) ajatus toisesta koirasta ja samassa rodussa pysyn. Nyt tiedän jo enemmän millasta luonnetta lähden hakemaan.
    Kehotankin, että jos haluat agilityyn koiran ja motivaatiota on enemmänkin (kuin mölleissä kisaaminen), että aloitat Femman kanssa rauhassa agilityn ja katsot millainen koira olisi sinulle paras. Mietit haluatko työstä palkkautuvan super moottorilla varustetun bc:n tai aussin vai vaikeammin motivoitavan terrierin. Ja jos edes miettii jotain muutakin lajia, jossa tarvitaan enemmän kokoa niin sekin täytyy ottaa huomioon. Itse en kuvittelisi ottavani bortsua, aika pehmeän luonteensa takia, mutta hiukan kovemman aussin voisin.

    kurkkaappa mein blogiin: kikkarpaaluca.blogspot.fi Kertoo lagotosta, joka sekin on ihanteellinen harrastuskoira! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Täytyy teidän blogia käydä kurkkimassa!:) aussiet on ollut kanssa pähkäilyn kohteena, mutta bc taas tuntuu enemmäm "omalta":)

      Poista
  4. Nanakin täyttää jo ens kuussa ensimmäisen vuotensa.... Kauhee shokki tulee, kun ajattelee minne se pentuaika oikein katosi, iso tyttöhän tuokin jo on... :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen, mustahan tulee kohta vanha kun koirakin kasvaa noin nopeasti:D

      Poista
  5. Samaa koiraongelmaa pohditaan täällä! Toista villakoiraa en halua turkin työläyden takia (vaikka meillä mennäänkin nakuna ympäri vuoden). Paimenet houkuttais niin kovasti mutta koitappas siinä sitten päättää että mikä.. :D Jonain päivänä joku tietty rotu tuntuu ihan täydelliseltä ja seuraavana taas miettii että jos en olekaan tarpeeksi hyvä tai se ei ole kuitenkaan se minun rotuni.

    Mulla nyt top kolmosena on kelpie, mudi ja bc :)Kuitenkin niin isosta hankinnasta on koiran kohdalla kyse, että helposti alkaa aliarvioimaan omia kykyjään ja vertailemaan muihin "jaksanko mä treenata sen kanssa viidenkin vuoden päästä joka päivä" etc. Hankalia juttuja :) Mä luulen kyllä, että silloin kun se oikea pentu sattuu kohdalle niin kyllä sen huomaa. Ei enää mieti, että se VOISI olla tämä, vaan että tämä juuri mun on PAKKO saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että muillakin on tollasia vaihtelevia päiviä!:D joskus olen jo viikon ihan varma päätöksestä ja sit tulee se " mutta kun"-tunne..ja tosiaan koira ei ole mikään parin vuoden juttu, pitäisi jaksaa ajatella monenmonen vuoden päähän..kiitos kannustavasta kommentista:)!

      Poista
  6. Aivan mieletön blogi! Tosi hienoja kuvia ja söpö koira. Ja voin kyllä samaistua tähän kirjoitukseen, pentukuume on kova. Minulla on itselläni kaksi cavalieria ja haaveissa olisi oma paimen. Olen kanssa justiin miettinyt bc:tä ja sitten toinen vaihtoehto on ollut aussie. Me ollaan osoitteessa: http://painonsa-arvoista-kultaa.blogspot.fi

    Liityin lukijaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos ihanasta kommentista ja kehuista!:) Onnea oman paimenlapsen hankkimisessa!;)

      Poista
  7. Ihania pentukuvia! Täällä meillä yksi ihana pentu par'aikaa ja pissihommia kovasti harjoitellaan ja toivotaan lämpimämpiä keväisempiä säätiedotuksia :O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onnea sinne pissirumban kanssa!:D Ehkä se kevät vielä tulee:)

      Poista
  8. voi kuule tietäisit millainen pentukuume täällä päässä on. En oo moneen kuukauteen oikeen mitään muuta ajatellutkaan... mulla ei ole kyllä mitään ongelmia rodun valinnassa, italianvinttikoira on osoittautunut aivan täydelliseks mulle. tykätään kääriytyä Murun kaa molemmat peiton alle ja nukkua pitkään ja kylmällä ja tuulisella säällä "lenkit" menee kummallakin asenteella: äkkiä Murun tarpeet pihalle ja sitten vielä hirveemmällä kiireellä takas sisälle. ja peiton alle :D ja aina on suukkoja tarjolla.... <3 mä en varmaan enää koskaan pysty ottamaan minkään muun rotuista koiraa :D (tässä taas yksi hassu yhteinen piirre mun ja italiaanojen kanssa: "roturasistisuus" eli muut koirat on ihan kivoja ja niiden kanssa tullaan toimeen mutta mikään ei voita sitä italiaanoa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää pentukuumesairaus taitaa olla aika yleistä:D Sullahan on jo selvät sävelet, eikun pentua hankkimaan!;)

      Poista
  9. Täälläkin pentu, tai no koirakuume <3 Oma paimen tai paimenmix puuttuu vielä, se harrastuskoira, se koira jonka kanssa voisi ihan tosissaan temppuilla, kokeilla agia, tokoa jne. Cossu nyt on vähän tommonen, ihana sohvaperuna mutta ei me näyttelyiden ja mätsäreiden lisäksi oikein päästä harrastelemaan, muutenkin haluaisin lenkkikaverin jonka kanssa pystyy myös juoksemaan pidempiäkin lenkkejä. Mitenhän sais noi vanhemmat ylipuhuttua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole ylipuhunut vanhempia, mutta ton miehen sain suostumaan toiseen koiraan (ja vielä johonkin paimeneen) näiden videoiden avulla: https://www.youtube.com/watch?v=WK6MkxA0isw ja https://www.youtube.com/watch?v=q8FfNQ_E0l0 . Varsinkin ekan käyttäjän videon avulla oli helppo ylipuhua:D Onnea suostutteluun!:3

      Poista

Kiitos kommentistasi!