torstai 30. toukokuuta 2013

Voi tätä valinnan tuskaa..

Toivottavasti lukijat eivät ole jo ihan kyllästynyt tähän aiheeseen, koska siitä tulee taas postausta..
Kyllä, höpinää ja mietteitä tulee taas toisen koiran ottamisesta ja sen rodusta.

Pennun ottaminen onnistuisi aikaisintaan kolmen kuukauden päästä, eli jo aika pian!
Viellä tuo haave kuitenkin tuntuu kaukaiselta, koska se rotu ei ole vieläkään selvillä. En halua ottaa jotain tiettyä rotua hetken mielijohteesta, sen täytyy oikeasti olla "se oikea".
Koira kuitenkin pyörii elämässä toivottavasti yli kymmenen vuotta, joten sen päättäminen ei olekkaan ihan pikkujuttu.

Joskus epäilen itseäni kouluttajana, joskus taas tunnen olevani valmis johonkin haastavampaan rotuun. Moni on minulle sanonut, että selviäisin kyllä unelmarotujeni kanssa, mutta silti epäilen itseäni. Tai ehkä enemmän aliarvioin. Mistä sitä voi olla varma, että saa koulutettua koiran toimivaksi, jaa-a..



Ennen pyörin vain tietyissä roduissa, mutta nyt rotuvaihtoehdot on taas lisääntynyt kun olen tutustunut uusiin rotuihin. Loogisestihan valinnan kynnyksellä rotuvaihtoehtojen tulisi pienentyä, mutta meillä ne lisääntyy, hups!

Ajattelin koota tähän kaikista rotuvaihtoehdoista mietteitä, jos ne vaikka selvittäisi päätä;)
Kommenteihin tai s.postiin (jajore@luukku.com) saa myös kertoa näistä roduista kokemuksia tai muita mielipiteitä. Saat myös ehdottaa minulle hyvää rotua, jos sellanen tulee mieleen.

Australianpaimenkoira on ollut haaveissani niin kauan kun jaksan muistaa. Näin pienenä upean punertavan auspain, joka vei sydämmeni. Tästä lähtien olen salaa haaveillut rodusta ja toivonut, että voisin sellaisen omistaa.
Aussieissa miellyttää niin ulkonäkö kuin luonne. Toivon koiralta, että se olisi aina valmis tekemään jotain, mutta ei kuitenkaa "hyppisi seinille" parin rennomman päivän johdosta.
Australianpaimenkoirissa minua mietityttää lähinnä koulutettavuus ja vahtivietti.
Ihmiset on varoitellut, että auspait ovat hyvin vaikeita kouluttaa. Kuulemma ne myös puolustavat kaikkea "omaansa" vahvasti.
Koira joutuisi kuitenkin tottumaan moniin ihmisiin ja kulkemaan mukana joissain paikoissa. Avoimuus ei koirassa siis olisi yhtään huono puoli.
Auspait ovat myös aika isoja, mutta se viellä olisi ihan kestettävä asia.

Bordercolliet ovat myös ollut haaveena. Tässä mietityttää myös hiukan samat asiat kuin auspaissa.
Tuntuu, että kaikki ylistävät bordercollieita, mutta samalla kertovat, että tälläisen koiran omistaminen on melkeimpä kuin tähtitiedettä. Jotenkin saa sellaisen kuvan, että bc:t  "hyppii seinillä" jos eivät saa olla kokoajan liikkeessä. Tuntuu myös, että sinun pitäisi olla hyvin kokenut ja taitava, että olet edes bortsun arvoinen.
Useat myös olettaa, että jos hankit bc:n, niin tähtäät huipulle. Jos et kisaakkaan vaikeammissa kisoissa ja omistat bordercollien, se tekee sinusta huonomman kouluttajan.
Ehkä tämä on hieman yleistämistä, mutta tältä se melkeimpä tuntuu.

Novascotinnoutaja on uusimpia vaihtoehtoja. Olen tutustunut tollereihin ja täytyy myöntää, että olen menettänyt niille sydämmeni kokonaan!
Kaikki tollerit ovat olleet reippaita, avoimia, iloisia ja työskentelevät innolla. Tollerissa miellyttää myös ulkonäkö, ei tosin niin paljon kuin aussiessa.
Tollereissa mietin kuitenkin niiden riistaviettiä. Se ei sinänsä haittaa, mutta tahdon koiran pysyvän vapaana myös metsässä. Jonkinverran olen kuullut sitä, että tollerit ovat lähteneet saaliin perään ja kadottaneet täysin korvansa. Jotkut ovat taas sanoneet, ettei heidän koirillansa ole melkein ollenkaan tätä viettiä.

Kelpie kuuluu myös tähän harkintalistaan. Kelpiet ovat passelin kokoisia ja niissä miellyttää moni ominaisuus. Tässä rodussa mietin sen haastavuutta. Muuten kelpiet ovat sopivan tuntuisia.

Lapinporokoirat miellyttävät ulkonäöltään paljon. Olen kuullut, että ne eivät ole parhaita mahdollisia harrastuskoiria. Tämä on siis iso kysymyrmerkki, koska etsin koiraa jonka kanssa voi harrastaa.
Ei koiran tarvitse olla mikään huippu, mutta kisat on kuitenkin toiveena.

Hmm, olikohan tässä kaikki rotuhaaveilut.. Tietysti myös jotkut paimenmixit kiehtoo kovasti. Niitä on vaan vaikea löytää hyvistä olosuhteista ja järkeviltä kasvattajilta.



18 kommenttia:

  1. Hauska banneri! ^^
    Kandee tosiaan käydä kattelemassa ja tutustumassa eri rotuihin, sillä tavalla sen oman kai löytää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, bannerin kanssa on ollut ongelmia, mutta tällä mennään nyt:D

      Hirveän vaikea sitä omaa on löytää, kun kaikki on niin ihania:D!

      Poista
  2. Kelpi vois olla varsin jees. :) Belgit on varmaankin liian isoja, jos auspaitkin on... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä se kelpie vahvoilla on:3

      Belgit olis kyllä unelma, mutta koko on kyllä liian iso:D Itseäni ei iso koira haittaisi, mutta hoitopaikkaa olisi niin vaikea löytää..

      Poista
  3. Meillä nyt eka villakoira, ja olemme TOSI ihastuneita rotuun.
    Suosittelen keskikokoista snautseria. Sellainen oli meillä ennen. Ihana rotu sekin. Meillä oli musta, pidän mustasta enemmän kuin harmaasta. Helppohoitoinen turkki, mukava luonne, nopea oppimaan, aika paljon oikeastaan luonteeltan samanlainen kuin meidän keskari villis, tuli tänään todettua.

    VastaaPoista
  4. Aussiet ei joo ole mtn avoimimpia tyyppejä. Kaikkea "omaansa" vahtaavat ja tarvitsevat kyllä ohjaajaltakin määrätietoisuutta ja kovuuttakin. Ellei haukkuherkkyys haittaa niin tutustuppa islanninlammaskoiraan. Avoimia, ystävällisiä, alkukantaisia työkoiria, kooltaan 38-48 cm ja painavimmillaan n. 15 kg. Noin suunnilleen. Mielestäni oikein passeli pakkaus pehmeämmälle ohjaajalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näin olen ymmärtänyt:) Kiitos ehdotuksesta!

      Poista
  5. Ompas Femma muuten vaalentunut paljon, kun pentuaikoihin vertaa! :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Syntyessään Femma oli ihan tumma aprikoosi, mutta lähti vaalenemaan siitä..Päättikin olla isänsä näköinen:D

      Poista
  6. Jee, nyt kun minulla on saumaa niin tulen tänne turinoimaan koirarotujen ihmeellisestä valinnanvaikeudesta!

    Itselläni on tosissaan ajatus toisesta koirasta pyörinyt päässä jo noin vuoden verran, ja tänä vuonna (no myönnetään, jo viime vuonna) olen pentukuumeillut niin pahasti, että olen päättänyt järjestää asiat niin, että pentu voisi ehkä jo tänä vuonna kotiutua. Tai sitten kun se täydellinen yhdistelmä ja kasvattaja osuu kohdalle, mutta anyway. Kun Neelan myötä olen innostunut koiraharrastamisesta ja myös kilpailemisesta enemmän, on seuraavan koiran määrä olla roimasti aktiivisempi, energisempi ja vietikkäämpi kuin tuo karvatohvelo. Ja jostain syystä se bordercollie vain on minulle juuri _se rotu. Kun olen saanut tutustua rotuun kisoissa, naapurin koirien parissa, ystävän pennun kanssa ja kasvattajille mailaten, päätökseni tähän rotuun päätymisestä vahvistuu vahvistumistaan. Mitään rodun ylistämistä tai bordercollien omistajan "yli-ihmisyyttä" en ota kuullaksenikaan, koska ne eivät pidä paikkaansa. Kyllä, bortsu on todella aktiivinen ja hyvin herkästi reagoiva ja "vahingossa oppiva" koira, eikä väärissä käsissä tästä(kään) rodusta voi seurata mitään hyvää, mutta ei rodun omistajan tarvitse olla mitkään jumalalliset kyvyt omaava koiraguru. Kun koiralle tarjoaa työn (olipa rotu mikä tahansa, ja mieluiten koiran viettiä vastaava työ/harrastus) ja huolehtii sen perustarpeista, saa aktiivisemmastakin rodusta todella kivan kaverin.

    Kuitenkin minun mielestäni paimenkoiran kuuluisi saada paimentaa ja riistaviettisen koiran päästä mettälle. Ei välttämättä aktiivisesti harrastaen tai "tosimeiningillä", esimerkiksi pallopaimennus on hauskaa paimentamisen kaltaista tehtävää ja metsään voi mennä tekemään jälkeä/hakemaan kumiankkaa tmv. Tai harrastelumielessä kerran kuussa! Itselläni onkin se periaate, että koira valitaan viettien mukaan, eikä niitä koiralle olennaisesti kuuluvia viettejä yritetä väen vängällä poistaa tai muuttaa.

    Kaikki luettelemasi rodut ovat kiinnostaneet/kiinnostavat myös itseäni. Vielä vuosi sitten mietin aussin ja bortsun välillä (ja jossain vaiheessa taisin käydä tollerissa, belgissä...), mutta bortsu voitti pehmeämmän luonteensa takia. Tai lähinnä aussin voimakkaammat vartioimis-, haukkumis- ja puolustusvietit eivät miellyttäneet. Mutta kuten sanottu, mikäänhän ei ole varmaa ennen kuin pentu kotiutuu :D Bortsut ovat kuitenkin ne, jotka ovat huokailujeni kohteita ja joita menen vartavasti kisoihin vahtaamaan. No, onhan sitten esimerkiksi malit, mutta toistaiseksi liian haastavia minulle.

    Suosittelen käymään kisoissa ja tapahtumissa, joissa voisit jutella rotujen omistajien kanssa. Netistä löytyy niin paljon sitä liibalaaba -tietoakin, että parhaimman kuvan roduista saa kun näkee ne toimimassa (ja harvoin tämän roturyhmän edustajalle se mieluinen toiminta koirille on näyttelyt) ja tekemässä täysillä. Rohkeasti vain kyselet ihan tyhmiäkin kysymyksiä! Meilejäkin kannattaa lähetellä kiinnostaville kasvattajille jo nyt, jotta mahdollisen pennun kasvattajaan tulee luotua mahdollisimman tiivis suhde ja saa tukiverkostoa (nimimerkillä viimeksi Neelaa hakiessamme kasvattajan kanssa puhunut..). Monet kasvattajat mielellään ottavat ihmisiä seuraamaan treenejään tai tutustumaan koiriinsa jo etukäteen.

    Mä olen sitten kyllä valmis turinoimaan näistä enemmänkin, en vain viitsi koko kommenttilootaa rustata täyteen asti.. :D Eli säpöä voi heitellä tiia.toivonen5@gmail.com :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Täytyy jatkaa säpöllä;D

      Kyllä se bortsu olisi passeli, pitäisi itse vaan päästä eroon siitä ajatuksesta, ettei tarvitse olla mikään yli-ihminen sen kanssa:D

      Poista
  7. Nää pentu postaukset ovat niin ihania! :D Koska itelläkin pientä pentukuumetta, vaikka nuorin on vasta vajaan vuoden ja koiran otto oisi fiksua omaan asuntoon muuton ja/tai kortin ja oman kaaran hankinnan jälkeen. Minulla on jota kuinkin samanlaisia haaveita kuin sinulla.

    Aussi kiehtois minua aktiivisena harrastuskoirana, jonka kanssa koko ei tulisi vastaan, sillä toiveissa olisi treenata PK-lajeja ja VEPEä ainakin TOKOn ja agin lisäksi. Aussia ja bortsua pidetään usein "tähti tieteenä" koulutuksen suhteen. Itsellä on aika rento ote koiran kanssa treenaamiseen ja elämiseen. Molemmat rodut ovat aktiivisia työkoiria, mutta minusta kaikkien koirien tulisi pystyä rauhoittumaan jossei tapahdu mitään tai etteivät hypi seinille vaikkei olisi treenattu pariin-kolmeen päivään.

    Aussissa minua kiehtoo juuri kovuus bortsuun verrattuna sekä juuri vahtiviettisyys. Enkä voi kieltää kuin kauniita merle värityksetkään ovat ;)

    Tolleri on ollut haaveissa jo ennenkin, mutta ehkä onnekseni sitä ei vielä ole :D Tollereita on kyllä laidasta laitaan ja tässä minusta on suuri vastuu ostajalla itsellä valita kasvattaja ja yhditelmä. Ehkä se punaturkkinenkin minulle joskus eksyy NOME ja MEJÄ kaveriksi ;)

    Onnea pennun hankintaan! :) Ehkä täältä saan (tai sitten en) helpostusta sala kavalaan tautiini :D

    VastaaPoista
  8. Kiitoa kommentista!:D Toivotaan, että tämä blogi jo pian auttaisi pentukuumeiluun;D tosi vaikeaa on miettiä, että mikä se oma rotu on.. Viellä kun tietää, että pian pystyn koiran ottamaan, mutta valinnan tekemiseen menee tällämenolla aika pitkään:D

    VastaaPoista
  9. Moikka ihana blogi olen uusi lukija!, postaus on jo vanha ja fiilis on mahtava löytö. Itsellä pentukuume on kova ja kotoa löytyy kk villakoira. Pohdinkin miksi et halunnut toista villakoiraa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ja tervetuloa remmiin!:)

      Fiilis on kyllä mahtava löytö! Pentukuume on kamala tauti, tsemppiä sen kestämiseen;)
      Toista villakoiraa en ottanut ihan puhtaasti sen takia, että en halunnut toista koiraa, jonka turkki on niin vaikea hoitaa. Femmalla tosin sattuu olemaan harvinaisen vaikealaatuinen turkki ja toisella villalla ei välttämättä tälläistä takkurumbailua olisi, mutta töitä siitä tulisi silti lisää:) Tahdoin myös toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni, eli omistaa oman paimenkoiran.

      Todennäköisesti täällä tulee vielä villoja pyörimään myöhemminkin, varsinkin keskarit kiinnostaa! Ja isovilla on sellainen salainen haave, mutta saa nähdä, että toteutuuko koskaan...:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!