perjantai 10. tammikuuta 2014

Sun särkyä anna mä en

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan,
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon 
sillä en sun särkyä anna mä en

 photo IMG_0508_zps8d347897.jpg 

Meillä on viikko sujunut aika huonosti Femman kanssa, pikkuvilla nimittäin on ollut tosi kipeä. Sen kanssa ollaan valvottu öitä ja itketty huolesta...

Femmalla on ollut pitkin viikkoa kaikenmoisia vaivoja. Se alkoi viime viikonloppuna oksennella ja se oksensi maanantaina viimeisen kerran. Neiti myös pissasi alleen, kun se makasi lattialla. Viikonlopun ajan Femma oli väsynyt ja apaattinen, ei yhtään sellanen pirteä oma itsensä.
Tiistaina neiti oli taas paremmassa kunnossa ja olin jo toivekkaampi, että nyt alkoi helpottamaan.

 photo IMG_0176_zps5806d477.jpg

Keskiviikkona alkoi Femma raapimaan korvia ja hankaamaan silmiä ja se selvästi oli kipeä. Pikkuvilla ei myöskään suostunut syömään ja oksensi jälleen. Torstaina koira meni pahempaan kuntoon, se oli suorastaan välinpitämätön muuta mailmaa kohtaan ja ei ollut syönyt kahteen päivään.
Itkukurkussa soitin eläinlääkäriin, että nyt pitäisi päästä hoitoon. Ellällä ei ollut aikoja vapaana, mutta he lupasivat ottaa meidät ylimääräisenä, koska Femman oireet olivat niin huolestuttavia.
Kiitokset siis eläinlääkärille!

 photo IMG_0200_zpsb3123522.jpg

Eläinlääkärissä Femma oli taas apaattinen ja ylirauhallinen. Viimeksi rokotuksissa se piti omaa showta tuolla ja hurmasi ihmisiä, nyt se ei jaksanut välittää. Se vaan makasi sylissä. Painokin oli laskenut hieman, hyvästi melkein onnistunut lihotuskuuri.

Pikkuvillalta tutkittiin kaikki mahdollinen. Sen vatsa ultrattiin ja onneksi kaikki oli kunnossa. Verikokeita otettiin myös ja koska niiden ottamisessa oli vaikeuksia, jouduttiin neitiä pistämään yhteensä neljä kertaa, kolmeen eri tassuun. Vaikka Femma ei ollut oma itsensä, katsoi se kuitenkin neljännen pistos jälkeen minua tosi murhaavasti, tosi Femmamaisesti.
Korvat ja silmät tutkittiin myös.


Voitte vaan arvata omistajan paniikin kun tutkittiin kaikki kohdusta haimaan. Itku ei ollut kaukana, eihän minun koiralla voi mitään niin pahaa olla vialla?

Femma sai lääkärillä muiden lääkkeiden lisäksi kipulääkettä piikillä ja se auttoi onneksi nopeasti. Femma rentoutui ja nukahti pienelle kerälle syliin. Ensimmäistä kertaa sinä päivänä hymyilin aidosti, tuli niin hyvä olo, kun Femmalla oli parempi olo.
Femmalla ilmeisesti on suolitulehdus ja jotain muuta ylävatsaongelmia. Kun yleiskunto oli mennyt niin huonoksi, niin siksi myös korvat ja silmät oireilivat. Syy on vähän epäselvä, että mikä tämän aiheutti, mutta pääasia, että tämän saa korjattua.

Saatiin iso kasa lääkkeitä (taisi olla viisi eri lääkettä) ja erikoisruokavalion, jolla pitäisi lähteä pikkuinen paranemaan.Yön pikkuvilla nukkui minun peiton alla, niin kovissa lääkkeissä, ettei ilmeisesti kipuja ollut. Onni on tuhiseva ja pehmeä koira!

 photo IMG_0265_zpsf049e07c.jpg

Joskus huomaa, että joitain asioita alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja sen vasta huomaa silloin kun asian meinaa menettää. Tämä oli kyllä taas sellainen herätys, ettei ikinä saisi pitää mitään eläimissä itsestäänselvyytenä. Osaan taas arvostaa ihan eritavalla Femman hassuja tempauksia, nyt kun on saatu muistutus, että onni ei ole ikuista.

Onneksi pikkuvilla on parempaan suuntaan menossa, en kestäisi elämää ilman omaa pikku hömppääni!

 photo IMG_1995_zpsee74d88a.jpg

25 kommenttia:

  1. Voi ei, Femma parka! :( Toivottavasti sairaus, tila, mikä onkaan, helpottaa pian ja saat terveen ja iloisen pikkupuudelin takaisin. Villakoirilla erilaiset krooniset suolisto-oireet ei ole ihan täysin ennennäkemättömiä, mutta toivottavasti Femmalla on kyse jostain akuutista ja ennen kaikkea hoidettavasta tilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä se eläinlääkärikin sanoi, että villiksillä on suht paljon kroonisena näitä ongelmia. Nyt ainakin epäillään, että tämän saisi hoidettua pois, mutta silti huolettaa:(

      Poista
  2. Kiva postaus. Paranemisia pikku villalle:)

    VastaaPoista
  3. Sillon kun Nemo ensimmäisen kerran alko oireilla ruokatorvestaan luulin todellakin menettäväni sen. Oli kamalaa kattoa sitä omaa pientä karvapehkoa siinä lattialla nuupahtaneena, kakovana ja hengitys vinkuvana. Onneks lääkäri oli fiksu ja otti heti kaikki mahdolliset kokeet ja varjoainekuvan. Siitä asti ollaankin sitten tasaisin väliajoin taisteltu sairautta vastaan välillä paremmin ja välillä niin, että on joutunut viemään keskellä yötä päivystykseen keuhkokuumeen pelossa. Onneksi siihen on oloa helpottavia lääkkeitä vaikka sitä ei pois kokonaan saakaan eikä se sinällään aiheuta ongelmia arjessa eikä lääkkeitäkään aina tarvita. Eniten auttaa allergiaruuat ja hyvät ruokailutavat. Kuulosti kamalan tutulta kyllä. Toivotaan, että villikoira Femma paranee pian eikä jää krooniseksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on kauhea tunne, kun ei voi viedä kipua pois toiselta. On niin avuton olo:(
      Toivotaan, että lähtee paranemaan päin!

      Poista
  4. Voi ei femma parkaa! Enkeleitä suojelemaan femmaa! On varmasti rankkaa tuollainen! KOVASTI TERVEISIÄ FEMMALLE ERITYISESTI JA MYÖS MUULLE POPPOOLLE :) Jaksanemisia sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon❤ terveiset välitetty😊

      Poista
  5. Paljon voimia sinne ja tsemppiä paranemiseen!

    Puhut aivan totta, asioita pidetään itsestäänselvyyksinä kunnes jotakin tapahtuu. Mietin juuri samaa eilen! Kun meidän Vilikissa sairastui tuossa loppusyksystä ja lopetus oli aivan liian lähellä, tajusin oikeasti kuinka liian itsestäänselvyytenä olen pitänyt sen täällä eloa vaikka onhan se jo 18-vuotta tänä vuonna.. Nykyään Vili on silmäteräni jota hellin päivittäin, jopa kauppaan tai lenkille lähtiessäni käyn kattomassa että Vilillä on kaikki ok ja hyvästelen sen niinkuin ei välttämättä enää koskaa nähtäis. Sitä kun ei tiedä mitä tapahtuu. Tajusin, että en lainkaan osaa suhtautua muihin eläimiin tällä hetkellä samalla lailla kuin Viliin, en vain osaa vaikka pitäisi.

    Tai no Wandaan suhtautuminen on myös syksyn aikana muuttunut vähän, on sekin sairastanut ja meinannut jopa jäädä auton alle. Mutta ei sekään vie vertoja tuohon Vilin hyysäämiseen, eikä Yemiä tai toista kissaa kohtaan ole ollenkaan samantapaistakaan käytöstä. Ei vain pysty ajatella, että jotakin voisi tapahtua ennenkuin jotakin oikeasti tapahtuu. Tyhmä ihmismieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ihmismieli on kyllä tyhmä, kurjaa, että sen onnentajuaa vasta kun sen meinaa menettää:( Itellä oli sellanen olo kanssa, että omalle kohdalle ei voi vaan sattua mitään kauheaa:(

      Poista
  6. Paranemisia Femmalle ja tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
  7. Paranemisia meiltäkin! Tuntuu nyt kovasti olevan liikkeellä tuollaista kummallista oksentelutautia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuu kyllä, että tällästå on liikeenteessä paljon:(

      Poista
  8. Ihanaa että Femma on parempaan päin :)! voimia kaikille!

    t.uusi lukija

    VastaaPoista
  9. Teidät on haastettu! :)
    http://tattumaailma.blogspot.fi/2014/01/haaste-vol-nakki-ja-makkara.html
    ps. Paranemisii Femmalle !

    VastaaPoista
  10. Nähtävästi suolistovaivat ovat yleisiä villakoirilla, nimittäin Mimmiäkin on koko iän vaivannut vatsa. Yhdessä vaiheessa huolestuinkin, kun se oksenteli usein (useamman kerran kuukaudessa siis). Suolituppeuman jälkeen olemme joutuneet kerran vatsataudin takia viemään Mimmin eläinlääkäriin, sillä epäilimme suolituppeuman uusiutumista ja siksi Mimmi ultrattiin varalta ja annettiin pahoinvointipiikki+ saatiin lääkkeet. Ymmärrän huolesi, sillä Mimmikin 2vk sairastelun jälkeen oli jo todella heikossa kunnossa ja menikin vielä tovi parannuttua ennen kuin päästiin kunnon lenkeille. Huolestuttavinta oli, kun viime kesänä, jolloin Mimmillä oli normaalia pahempi vatsatauti se oli ollut pari päivää kipeänä ja oli jo paranemaan päin, kunnes se sairastui uudelleen pahemmin. Todennäköisesti olimme antaneet liian nopeasti normaalia ruokaa, joten saimme helposti sulavaa purkkiruokaa.

    Tsemppiä ja voimia teille! :) Ja muista, että tärkeintä on aika eli odota rauhassa, että Femma on toipunut, sillä varsinkin pieni koira menee todella nopeasti heikkoon kuntoon. Tiedän, se on vaikeaa ja huoli on suuri :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On nämä vaivat kurjia:(

      Joo täytyy varovasti ottaa neidin kanssa, paino on laskenut viikossa kauheasti ja koira tuntuu niin pieneltä ja heikolta...Lenkkejäkään tällähetkellä ei Femma pahemmin jaksa, onneksi pääsee takapihalle jaloittelemaan&tekemään hädät.

      Poista
  11. Voih, Femma on muutenkin niin pieni ja vielä laihtunut :'( Toivotaan, että pian Femman olo helpottaa. Kyllä kunto ja toivottavasti painokin normalisoituu pian paranemisen jälkeen.

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti Femma tulee kuntoon!
    Itsekkin heräsin todellisuuteen tässä vähän aika sitten, ettei jo liki 8-vuotias seropini ole täällä välttämättä enää kauaa, kun hän sai niin pahan allergisen reaktion (syytä ei vieläkään tiedetä) että koko naama turposi ja se levisi sitten etujalkoihinkin. Sain onneksi hyvät neuvot koiran hoitoon, ja siitä selvittiin kyytabletilla ja yhden valvotun yön kanssa.
    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurja!:( Tsemppiä nyös teille:) On nää terveysjutut vaikeita...

      Poista

Kiitos kommentistasi!