keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Blondit radalla jo vuoden!

Hiphei, tänään tuli täyteen tasan vuosi aktiivista agilityharrastusta Femman kanssa!
Vuosi sitten huhtikuussa aloitin alkeiskurssin ylikierroksilla käyvän, törttöilevän ja osaamattoman koiran kanssa, joka poikkesi täysin edellisistä harrastuskumppaneistani. Vielä kun soppaan lisättiin ihan pihalla oleva ohjaaja, oli kaaoksen aineet kasassa!

 photo IMG_0153_zps2f20f889.jpg  photo IMG_2292_zps4bd2e02b.jpg

Nyt vuoden jälkeen en vieläkään omista täydellisesti osaavaa koiraa ja kyllä ylimääräisiä kierroksia löytyy välillä hieman liikaa....eikä omistajakaan aina osaa oikein ohjata koiraa, mutta silti totean sen, että olemme kehittyneet huimaa tahtia ja ylpeämpi en voisi olla!

  photo IMG_0264_zpsa2467a99.jpg  photo IMG_0140_zps663b3bf7.jpg
 
Monen epätoivoisen treenin, takapakkejen ja pienien onnistumisien jälkeen olemme tässä pisteessä, jossa koira liikkuu jo suunnilleen sinne suuntaan, minne sitä ohjaan (niin hyvässä kuin pahassa).
Ohjaaja on jo oppinut hieman agilityn kirjavia ohjauskuvioita, valssit ja niistot ei tunnu enään ihan heprealta;)

  photo IMG_0327_zps03456bce.jpg  photo IMG_0094_zps2ad5ce73.jpg

Femma on osoittautunut mahtavaksi harrastuskaveriksi, neiti on iloinen ja innokas oppimaan uutta. Pikkuvilla ei ole ehkä helpoimmasta päästä ja sen kanssa ollaan väännetty kättä monesta asiasta. Femma ei yleensä anna mitään ilmaiseksi, ilman töitä ei tule tuloksia. Siksi onnistumiset tuntuvat vieläkin upeammalta! Ja mikä mahtavinta, Femma rakastaa tätä lajia vähintääkin yhtä paljon kuin omistajansa.

  photo IMG_1184_zpsb2e86769.jpg  photo IMG_0967_zps13725a01.jpg

Ongelmat meillä on tällä hetkellä koiran paikoillaan pysyminen lähdössä, treenin alussa esiintyvä kuumuminen ja tietenkin se, että itselläni tulee ohjausvirheitä. Suurimmat ongelmat alkavat olla hallinassa, mutta eiköhän uusia haasteita meidän eteen eksy. Sitä en kuitenkaan pelkää, sillä haasteet tuo tähän harrastukseen jännitystä.

 photo IMG_0049_zps9137f2e3.jpg
"Ai mikä odota, en ole varmasti kuullut tuota sanaa ennen"

Vaikka agilityssä on ne huonot puolensa, olen vahvasti sitä mieltä, että olen löytänyt lajini. Agility ei ole kyllästyttänyt niinkuin esimerkiksi toko. Tympääntymistä ei ole aiheuttanut edes ne vastoinkäymiset. Oikeastaan vuosi sitten en olisi uskonut, että olisimme edes näin pitkällä. Toivottavasti tämä harrastus jatkuu vielä kauan!

 photo IMG_1187_zps2e5f606a.jpg
Kiitos kaikesta rakas kumppanini!

13 kommenttia:

  1. Miten sait ton kuvan tohon otsikon viereen? :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koodaamalla:) Ja tietenkin kuvan tein itse ennenkuin sen tuohon koodasin;)

      Poista
  2. Mitä nyt vielä kun oltiin samassa ryhmässä ja ollaan nähty, niin Femma on kehittynyt huimasti! Ja toki nyt sinäkin.. Niin kuin Mimmissäkin huomaa hyvin kehityksen. Vauhtia on tullut huimasti lisää, varsinkin halliin siirryttäessä muutoin niin rauhalliseen koiraan. Koskaanhan meillä ei ole ollut ongelmaa, että Mimmi olisi sählännyt radalla, aina se on mennyt minne ohjaan. Ongelma onkin se, osaako ohjaaja ohjata :D Sillä Mimmi menee väärin, mikäli ohjaan väärin. Se kun on todella tarkka kädelle ja mikäli ohjaus on huonoa niin Mimmi jää pyörimään minne pitää mennä.

    Alussa en olisi _ikinä_ uskonut, että harrastus jatkuisi näin pitkään ja että Mimmi nauttisi siitä. Joka kerta kun pakkaan kamoja, niin oikein huomaa kuinka Mimmin silmissä on onnen kiilto kun tajuaa mitä taas on tiedossa. Mikään harrastus ei ole meillä jatkunut näin kauan, mitä nyt äiti harrasti kaverikoiraa kolmisen vuotta. Tosin ei Mimmistä ollut siihen, sillä se on liian arka ja aristi vieraita ihmisiä kun ei saanut vapaasti mennä niiden luokse. Vaikka muuten se onkin todella ihmisrakas :)

    Tulipas jälleen romaani, mutta pointtini oli siinnä, että tämä on todellakin aivan mahtava laji! Tsemppiä teille jatkoon :) Kyllä se vaan on mahtava tunne kun näkee oikein kuinka koira nauttii lajista ja kun tajuaa kuinka sitä koiraa ohjataan.

    Niin ja lisätäkseni vielä, että muistan kuinka iloinen olin kun äiti oli yllätyksenä mulle viime vuonna sillä aikaa kun olin
    Italiassa varannut paikan agility ryhmään. Olin nimittäin monesti puhunut, että kun täällä alkaisi joku sopiva alkeisryhmä, mihin voisi tulla mukaan myös ne jotka eivät tähtää kisoihin niin haluaisin edes kokeilla onko Mimmistä agilityyn. Oltiin kyllä ihan kotipihalla treenattu ja ainakin Mimmi vaikutti pitävän siitä. Tässä sitä nyt ollaan, molemmat täysin hurahdettu lajiin eikä loppua näy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja te ette ole nähnyt meiän menoa melkein puoleen vuoteen, ollaan siinäkin ajassa kehitytty ihan huimasti!:D

      Poista
    2. Varmasti olette :) Kuten mekin Mimmin kanssa! Tänään olikin aivan mahtavat treenit. Mulle avautui valssin salainen maailma ja Mimmillä oli hyvä traivi päällä.

      Poista
  3. Femma on iihan parasss!! Voitatte varmaa jotkut mestaruuskisat!:0 Mä kannustan sit teitä XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kiitos:D Saa nähdä, että aletaanko me kisata joskus Femman kanssa, nyt ainakin harrastetaan omaksi iloksi;)

      Poista
  4. Tällaisia kuvia katsellessa tekee itsekin mieli aloittaa agility. Kivan näköistä menoa! Ja onnea edistymisestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloista koiraa on aina mukava katsella;) Ja agility on lajina hirmuisen koukuttava! Kiitos;)

      Poista
  5. Voisitkos tehä mydaun kuvina tai sit videona? Ois jännä nähdä teidän arkea enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota ollaan pyydetty jo joskus aiemminkin ja voisinkin tämän ehkä pian toteuttaa!:)

      Poista
  6. Aivan ihana blogi sulla!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!