maanantai 14. heinäkuuta 2014

Jos menet pois, mitä minulle jää?


Jos menet pois, mitä minulle jää?
Jos menet pois, kesä tää häviää.
Jos menet pois, joet jäätyvät taas ja
huurtumaan saat pihamaan pihlajan.

 

 Tätä postausta kirjoitellaan itkuisena ja huolestuneena, mutta myös hieman helpottuneena. Meidän loma sai tavallista dramaattisemman lopun kuin suunnitelmissa oli.
Sain nimittäin soiton ennen kotiin tuloani, että Fiilis on saanut myrkytyksen. Vaikka kuulin, että tilanne on sillä hetkellä vakaa, jätti sydämmeni pari lyöntiä väliin. Hetken kesti edes ymmärtää, että mitä oli tapahtunut. Kun tajusin, että miten lähellä Fiiliksen kuolema oli, aloin itkeä. Miksi näin käy meille?

Aloitetaan siitä, että Fiilis on hirmuisen ahne. Ahne tosin ei edes riitä kuvaamaan tuon koiran ruokahalua, se varmaan söisi pieniä kiviä, jos niitä kuppiin laittaisi ja ruuaksi väittäisi.
Ainoa huono piirre mitä Fiiliksessä voi sanoa on se, että se välillä varastaa ruokaa. Tämä on ärsyttävä tapa, jota on vaikea kitkeä, sillä fiksuna tyttönä Fiilis ei jää itse teossa kiinni.
Nyt ahneus meinasi viedä rakkaan koirani hengen.

Koirat olivat siis viikonlopun hoidossa. Kun hoitajat olivat hetket poissa, oli Fiilis saanut hyppysiinsä Poupoun särkylääkepullon, joka sisälsi Rimadyl nimistä lääkettä. Purkki oli samantyylinen kuin missä esimerkiksi on Buranaa, eli hyvin kova. Purkki oli myös lähes täynnä.
Fiilis oli purrut purkin rikki pohjasta ja syönyt kaikki lääkkeet. Se sai siis syötyä noin kymmenen kertaisesti sen annoksen, mitä koirat saavat syödä.

Onneksi vanhempani huomasivat nopeasti tapahtuneet ja apu tuli siksi nopeasti, se saattoi pelastaa Fiiliksen hengen. Alkuun oli epäselvää, että oliko Femma saanut myös syötyä lääkettä, joten sekin joutui hoitoon.

Pikkuvilla lääkehiiltä syöneenä
Koirat saivat lääkettä, joka sai ne oksentamaan rajusti. Fiiliksen oksennuksessa näkyi pillereitä, jotka eivät olleet ehtineet sulaa elimistöön. Se oli ilmeisesti hotkinut pillerit kokonaisena. Fiilis oli jopa syönyt pumpulin, joka oli purkissa suojaamassa lääkkeitä! Femman oksennuksessa taas ei näkynyt lääkkeitä ollenkaan. Pikkuvilla myös vaikutti siltä, että olisi aivan kunnossa, mutta hoitoa jatkettiin varmuuden vuoksi.

Seuraavaksi koirat olivat saaneet lääkettä, joka lopetti oksentelun. Ne joutuivat myös tiputukseen, joka Femmalla lopetettiin ennen Fiilistä. Molemmat saivat myös lääkehiiltä.



Yliannostus Rimadyliä voi vaurioittaa ruuansulatuskanavaa, maksaa, munuaisia ja suurilla annoksilla jopa hermostoa. Vaikka eläinlääkäri uskoi, että lääke ei ehtinyt vaurioittaa Fiiliksen elimistöä, ei siitä voi olla varma. Fiilistä pitää siis seurailla tarkkaan ja parin viikon sisällä pitää mennä tarkistamaan verikokeella, että onko kaikki kunnossa.
Nyt Fiilis saa lääkehiiltä kahdeksan tunnin välein vielä pari kertaa ja se syö lääkettä maksan suojeluun  useamman viikon.

Eläinlääkäri oli puhunut Fiiliksen mahdollisesta tehohoidosta ja valmistellut siihen, että Fiilis ei välttämättä selviäisi.
Vanhemmillani oli siis vaikea paikka miettiä, että soittavatko he minulle asiasta.
 Meillä on sopimus vanhempieni kanssa, että jos jollekkin eläimelle sattuu jotain sinä aikana kun olen ulkomailla, he eivät kerro sitä. Ulkomailta kun ei välttämättä pääse nopeasti pois ja tälläisistä asioista kertominen aiheuttaisi minulle kovaa huolta, varsinkin kun en pääse itse paikalle.
Sainkin siis tietää tästä asiasta vasta kun olin jo tulossa kotiin, silloin oli jo kriittisin vaihe ohi.
Onneksi Fiiliksellä oli mukana ihmiset, joihin se luottaa. Vaikka en itse ollut paikalla, pystyn luottamaan siihen, että paimenlapsen eteen on tehty ihan kaikki, mitä tuossa tilanteessa voi tehdä.

  photo IMG_0269_zps6d8d7d9e.jpg  photo IMG_0762_zpsc31263ea.jpg

Olen hyvin helpottunut, että Femma ei ollut ilmeisesti saanut lääkettä ollenkaan. Sen elimistö kun on ollut muutenkin niin kovilla, että myrkytys olisi voinut olla kohtalokasta.
Kauheaa edes ajatella, että Fiiliksen lisäksi joutuisin vielä murehtimaan Femman voinnista. Tai mikä pahinta, joutuisin luopumaan toisesta tai molemmista. Onneksi pikkuvilla ei ollut päässyt herkuttelemaan lääkkeillä!

 photo IMG_1254_zpsfc2943dc.jpg

Vaikka alamme olla selvillä vesillä jo, nousee silmiini yhä kyyneleitä. Osaksi sen takia, että pelkään verikokeiden tulosia, osaksi siksi, että minua harmittaa, etten voinut olla Fiiliksen tukena.
Tunnen myös helpotusta, sillä en menettänyt pientä koiraani, omaa rakasta varjoani. Mitä olisikaan sohva ilman mustia irtokarvoja tai aamut ilman ylipirteää paimenlasta?

 photo IMG_1579_zps2f8a963c.jpg

Asiasta tekee myös kauheamman se, että Femman sairastelusta ei ole kauan aikaa. Tämä menetyksen pelkäämisen tunne on aivan liian hyvin lähimuistissa.
En edes halua tai uskalla ajatella sitä, että mitä Femmalle tässä jutussa olisi voinut käydä. Ehkä on parempi jättää jossittelu pois ja keskittyä eteenpäin menemiseen.

Olen nyt meinannut menettää molemmat koirani ja voin kertoa, että se on yksi kauheimmista tunteista mitä tiedän. Asioita oppii arvostamaan aivan eri tavalla kun ne meinaa menettää. En enään ikinä pidä itsestäänselvyytenä sitä, että koirat tulevat ovelle vastaan tai muuta yhteistä aikaa. Kaikesta pitää nauttia täysillä, koskaan ei nimittäin tiedä, että milloin aika loppuu.

Nyt haluaisin vielä todeta, että toivon kaikkien tämän tekstin lukevien hankkivan ensiapulaukkuunsa lääkehiiltä ja lääkettä (esim. vetyperiksidiliuos) joka aiheuttaa oksennusrefleksin, jolla myrkyllinen aine saadaan ulos. Lääkkeet ovat hieman hintavia, mutta jos ne voivat pelastaa hengen, on se pieni hinta.

Lääkehiiltä voi ostaa kätevästi rakeina, jotka ovat valmiiksi pullossa ja sen saa hätätapauksessa nopeasti valmistettua. Hieman halvemmalla pääsee kun murskaa itse lääkehiilitabletteja, mutta se on paljon hitaampaa (tabletteja pitää murskata Fiiliksen kokoiselle koiralle yli 100kpl per annos) ja siksi huonompi hätätapauksissa.
Nämä lääkkeet voi pelastaa koiran hengen, jos joku tälläinen vahinko sattuu.

Nyt itse käperryn Fiiliksen viereen ja mietin, että miten onnekas olenkaan, kun saan jatkaa matkaani yhdessä sen kanssa.

24 kommenttia:

  1. Huuii!! Toivottavasti maksa ei vauroitoinut:(( Paranemisii Fiilikselle<3

    VastaaPoista
  2. Kyyneleet silmissä luen tätä. Koemus oli rankka meille hoitajille. Onhan Fiilis meidän karvainen "lapsenlapsi". J aFemma myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella, että miten rankkaa tuo oli teille:( Niin henkisesti kuin fyysisesti..

      Poista
  3. Hui kamala, mikä tilanne! Onneksi Femma ei ollut saanut syötyä lääkettä, niin pikkuiselle koiralle se olisi varmasti ollut vielä pahempi juttu. Toivottavasti Fiiliskin selviää säikähdyksellä tuosta!
    Meidän Pomo-springeri on myös hirveän ahne, se on varastanut elämänsä aikana vaikka mitä luvatonta syötävää. Pari kertaa se on syönyt jopa suklaata ja ksylitolia, onneksi ei kuitenkaan kamalan suuria määriä. Lääkehiiltä se on saanut syödä vaikka kuinka paljon ahnehtimistensa takia, se itseasiassa tykkää siitä nykyään ja syö hiilitabletit tarpeen vaatiessa erittäin innokkaasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, jos jotain hyvää tässä pitää keksiä niin juurikin tuo, että Fiilis ei ole päästänyt Femmaa apajille.

      Ohhoh, tuo hiilitablettien vapaaehtoinen syöminen on kyllä hyvä taito! Ton hiililitkun juottaminen nimittäin on aika kauheaa:D

      Poista
  4. Täälläkin tuli itku kun luin tuon -Nyt ahneus meinasi viedä rakkaan koirani hengen- ja -omaa rakasta varjoani-. Eka lause oli niin surullinen ja toisesta tuli heti päähän se kun olet sanonut,että Fiilis seuraa sinua kuin varjo. Jotenkin tuo varjo-juttu on niin suloista ja sinusta näkee,että rakastat koiriasi paljon.
    Tsemipusuja ja haleja Fiilikselle sekä Femmalle (vaikka se kunnossa onkin)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä<3

      Tosiaan usein totean, että Fiilis on oma varjoni, sillä se vaistoaa tunteeni tosi herkästi ja seuraa minua joka paikkaan:)
      Jotenkin lämmittää sydäntä, että ihmiset muistaa tälläisiä pieniä asioita, mitä olen joskus kirjoittanut!

      Poista
  5. Paranemisia Fiilikselle :) Kun katsoin tota kuvaa missä Fiilis ja Femma ovat tiputuksessa, niin heräsi kysymys, että missä kävitte eläinlääkärissä? Että missä on tuollainen kaunis puutalo ja koirat pääsee pihalle hoitoon :) Me ollaan käyty Mimmin kanssa nyt VihtiVetissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsehän en ollut lääkärissä mukana, joten en tarkkaan tiedä, että missä tuo paikka on. Taisi olla Pusulassa(?). Yleensä mekin käymme Vihtivetissä, mutta tämä tapaus meni päivystyksen kautta muualle:)

      Poista
  6. Voi, kyyneleet silmissä mäkin luin, kauniisti kirjoitettu. Ei todella pidä ottaa itsestäänselvyytenä rakkaita asioita, vaan yrittää muistaa olla kiitollinen päivästä toiseen kaikesta hyvästä ja kauniista mitä omassa elämässä on.

    Toivottavasti Fiilis on kunnossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista:)

      Fiilis voi tällähetkellä hyvin, tulevaisuus siis näyttää valoisalta:)

      Poista
  7. Eikä! Hyi ihan hirveetä! Mä uskon että sua pelotti kun kuulit tuosta! Ei noin vain voi tapahtua kenellekkään! :( ja fiilikselläkin on varmasti ollut ihan hirvee olo.. sun vanhemmatkin on varmasti ollu ihan hädissään tuosta! Tsemppiä teille!♥ ja terveisiä fiilikselle ja femmalle! Ja tietenkin voimia sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon❤️

      Meillä on kyllä ollut ihan supersurkea tuuri näiden koirien sairastelujen kanssa:(
      Ehkä nyt onni kääntyy?

      Terveiset välitetty!

      Poista
  8. Voi ei! Tiedän tunteen meidän koira oli kuoleman partaalla kun on syönyt kahdesti purkkaa, mutta paranemisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Xylitol on kyllä kurja aine koirille:(

      Poista
  9. Mun serkun koira söi purkillisen rimadyliä ja se kuoli:( Teillä on siis ollut aikamoinen tuuri!

    Fiilis on taistelija niinkun Femmakin, en usko et mitään pahaa sille elimistöön jää.=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! On kyllä sitten käynyt hyvä tuuri, että apua saatiin niin nopeasti ja osaavalta henkilöltä!

      Poista
  10. Pakko vielä mainita, että tiedän itsekin tunteen kun on vähällä menettää rakkaan seuralaisen :( Silloin 4v sitten kun Mimmi leikattiin suolituppeuman vuoksi, niin se oli jo 2pv oksentelujen jälkeen (silloin vesikään ei pysynyt sisällä muutamaa minuuttia pidempään) todella kuivunut ja joutui kiireesti tiputukseen. Silloin päästiin hätätapauksena ja ell jäi ylitöihin, jotta Mimmi selviäisi.

    Mahtavaa, että Fiilis on kunnon taistelija ja jäi henkiin!! Vaikka, eihän ikinä toivo, että eläin sairastaa, mutta onneksi taisitte selvitä säikähdyksellä. Nyt vaan pidetään peukkuja ettei verikokeista löydy mitään.

    VastaaPoista
  11. Huhhuh, tulee aivan Maisa mieleen. Se kun kiipeää minne vain ja syö myös mitä vain, on mm. suklaasta ja xylitolista jo saanutkin oireita... Toivon mukaan ei lääkkeitä saisi :s Tsempit teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä sitä ei edes tule ajatelleeksi, että mitä koiran ulottuville jättää..:(

      Poista
  12. Voi ei miten kamalaa, toivottavasti Fiilis (ja Femma myös!) jo voi paljon paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat voi tällä hetkellä hyvin:) Nyt vaan jännitetään Fiiliksen verikokeiden tuloksia:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!