tiistai 7. lokakuuta 2014

Voiko tuntea omansa joukosta muiden, tuhansista tunnistaa?


Auringon kultaama kasteinen aamu
Kenelle näyttäisin sen
Salaiset riemuni, surujen viilto
Kuka on kaiken sen arvoinen
Kuka odottaa minua varjoissa puiden
Joko piirteensä voin aavistaa
Voiko tuntea omansa joukosta muiden,
Tuhansista tunnistaa 

Vielä kulkeeko vastaan, vielä saapuuko hän
Josta kirkkaana sen ymmärrän
Läpi vuolaana kuohuvan yhden elämän
Hän on minulle muita enemmän
Hän on minulle muita enemmän 




Eräs lukija ehdotti, että tekisin postauksen siitä, että miten olen päätynyt näihin rotuihin mitä minulla on. Varsinkin kun ne eroavat toisistaan niin paljon. Hetken pyörittelin aihetta mielessäni ja siitä alkoi tulvia juttua enemmänkin, joten tässä nyt kokonainen postaus aiheesta.

Ensin voisin kertoa, että minkälaisen toivon oman koirani olevan.
Minä toivon koiralta iloista sopeutuvaista ja avointa luonnetta. Toivon, että koirani rakastaa tehdä kanssani mitä vaan ja se olisi aina valmis lenkille tai töihin. Toivon koiralta, että se tekee energisesti kaikkensa kun niin pyydän, mutta kun tekeminen loppuu, osaa se ottaa rennosti.
En halua loputonta työnarkomaania, joka hyppii seinillä yhdenkin vapaapäivän johdosta, enkä koiraa jota joutuu maanitella ja anella, että se tekisi edes vähän omaa tahtoani.
Toivon perheenjäsentä sekä harrastuskaveria, en pelkkää ruusukehaita tai sohvakoristetta.
Mielestäni Femma ja Fiilis täyttää paljon toiveitani, mitkä edellä mainitsin.

 photo IMG_1708_zps9fabb8f0.jpg  photo IMG_0036_zps13b1f534.jpg

Monella lapsella on varmaankin ollut joku rotuhaave pienenä. Usein haaveet ovat saaneet alkunsa esimerkiksi naapurin koirasta, kirjoista tai elokuvista. Minä en ollut tässä asiassa poikkeuksellinen lapsi, sillä haaveilin esimerkiksi dalmatialaisesta kuullessani tarinan 101 dalmatialaisesta ja saksanpaimenkoirasta nähtyäni Poliisikoira Rex-sarjaa telkkarista.
Nämä haaveet tosin kaatuivat viimeistään silloin hieman vanhempana, kun rupesin ymmärtämään koirista enemmän ja tiesin, että mitä minä haluan koiralta. Yksi rotuhaave ei kuitenkaan väistynyt, edes tähän nuoreen aikuisikään mennessä...

Muistan pienenä katsoneeni Babe-possu nimistä elokuvaa. Kun ruudussa ensimmäisen kerran vilahti mustavalkoinen koira, hihkaisin äidilleni, että minkä rotuinen se oli. Äitini vastasi kiireiden lomasta, että "joku paimenkoira". Siitä asti olen halunnut sen "jonkun paimenkoiran", joka myöhemmin osottautui rodultaan bordercollieksi.


Kun oman koiran ottaminen alkoi olla ajankohtaista, asuin vielä vanhempieni luona. Koska vanhemmillani oli pieniä koiria ja pikkuveljeni oli hieman allerginen, ei isohkon paimenkoiran ottaminen ollut silloin mahdollista, haaveistani huolimatta. Tällöin haaveenani oli pääasiassa kaksi paimenkoiraa, bordercollie ja australianpaimenkoira.
Silloin harkitsin ja punnitsin asiaa paljon ja tulin siihen tulokseen, että paimenkoirat olisivat liian vaikeita minulle siihen elämäntilanteeseen. Hautasin siis idean ja aloin miettimään jatkoa.

Halusin siis ensimmäiseksi koiraksi pienikokoisen, kiltin, mutta omalla moottorilla toimivan harrastuskoiran. Ensimmäiseksi mieleeni nousi vikkelät villakoirat.
Serkuillani on villakoiria, joten rotu oli sitä kautta tuttu. Silloisessa agilityryhmässämme oli myös keskikokoinen villakoira, jonka luonteeseen olin aivan korviani myöten ihastunut.

http://img-front.petsie.org/pet/picture/022044045_b.jpg


Villakoiran ottamisessa oli vaan se yksi huono puoli; kovatöinen turkki. En ole ikinä ollut innokas turkinhoitaja, joten turkkirodun ottaminen mietitytti paljon. Varsinkin kun eksyin netissä sivuille, jossa voivoteltiin turkin vaikeutta ja sen hoidon kamaluutta. Vaikka löysin myös hyviä kokemuksia villakoiran turkin lyhyenä pitämisestä, jäi mieleen kummittelemaan monen vuoden harjausrumba.

 photo IMG_0012_zpsb22c44d3.jpg
Ei ehkä mikään maailman houkettelevin urakka....

Huomasin eksyväni jatkuvasti lukemaan lisää villakoirista ja keskustelemaan omistajien kanssa. Rotu alkoi tuntua kokoajan sopivammalta meille. Lopulta turkinhoito ei tuntunutkaan niin kauhealta ajatukselta, kun vertasi niihin kaikkiin hyviin puoliin, mitä rodussa mielessäni oli.
Kun lopulta törmäsin ilmoitukseen maalla kasvaneista villakoirapennuista, oli urani villakoiran omistajana lähdössä käyntiin hiljalleen.


Kun saavuimme katsomaan pentuja, olivat ne kuusiviikkoisia. Autossa äitini kanssa olimme puhuneet, että katsoisimme pentuja kriittisin silmin ja jos ne ei oikeasti jostain syystä miellyttäisi, en edes harkitisisi niitä pelkän ulkonäön takia. Puhuimme, ettei heti tarvitsisi varata pentua, vaan voisin harkita hetken ennen varauksen tekemistä. Hyvä suunnitelma, mutta kuten tiedämme, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.

http://img-front.petsie.org/pet/picture/021800487_b.jpg http://img-front.petsie.org/pet/picture/021808018_b.jpg

Sain hyvän ensivaikutelman iloisista vanhemmista, jotka tulivat autolle tervehtimään vieraitaan.
Pian näin pennut ja olin niille ihan myyty, niin kuin melkein jokaiselle pennulle, jonka satun näkemään.
Sain tehdä valintani kahden tytön väliltä, molemmat olivat vaaleita aprikooseja väriltään.
Toinen pennuista oli itsenäisen oloinen, neiti viiletti yksin rappusten alla ja vaikutti rohkealta kaverilta.
Toinen pennuista taas sylissä näykkäisi nenääni ja kiehnäsi jaloissani maistellen kenkiäni.
Tämä jälkimmäinen pieni terävähampainen pentu vei sydämeni ja pian huomasin jo tehneeni siitä varauksen, vaikka kuinka ajattelin harkita varauksen tekoa vähintään kotimatkan ajan.

Pian haimmekin sitten pientä karvapalloa kotiin, jonka nimesin Femmaksi. Silloin alkoi meidän yhteinen matkamme pikkuvillan kanssa. Kotimatkalla en edes vielä tiennyt, että miten mahtavan pienen paketin olin käsiini saanut!

 photo IMG_1860_zps02f242ac.jpg


Fiiliksen hankkimisesta blogin pitkäaikaiset lukijat varmaan muistavat ja tietävät enemmän, sillä pohdin rotuvalintoja ja kuumeilin pennuista ahkeraan. Vanhoja tekstejä aiheesta voi lukea täältä.

Lyhyenä tiivistettynä siis lopulta päädyin siihen tulokseen omaan kotiini muuttaessa, että ottasimme sen unelmieni paimenkoiran, vaikka tiesin, että helpolla tuskin sellaisen raketin kanssa tulisi pärjäämään.
Pompottelin rotujen välillä ja lopulta ne tiivistyi kolmeen vaihtoehtoon bordercollieen, australianpaimenkoiraan ja kelpieen. En kuitenkaan osannut päättää, että mikä roduista olisi sopivin ja rehellisesti sanottuna, alkoi minua jälleen jännittää idea loputtoman energisestä ja vaikeasta paimenkoirasta. Hautasin taas haaveet hetkeksi ja päätin keskittyä Femmaan.

  photo Collage3_zps540303f3.jpg

Kun kuulin puskaradion kautta Fiiliksen pentueesta, oli ajatuksen aivan sekaisin. Pennut olivat pitkän matkan päässä, joten jännitin sitä, että ajaisimme Suomen toiselle puolelle pelkästään pettymään.
Halusinko sekarotuisen? Olisinko valmis oikeasti siihen urakkaan, mitä tämän rotuinen koira ja ylipäätänsä toinen koira toisi? Miten Femma suhtautuisi isompaan koiraan?
Stressauslista jatkui pitkälle, mutta kasvattajan kanssa juttelu vahvisti vaan sitä tunnetta, että ehkä tämä olisi meille se oikea pentu. Pakkasimme siis kamat autoon ja lähdimme ajamaan monta tuntia katsomaan pentua.

 photo IMG_1360_zps7ec8d524.jpg

No, arvata saattaa, että mitä katsomisessa kävi, sillä palasimme takasin pienen paimenalun kera. Enemmän hakureissusta voi lukea tämän linkin takaa.
Olin onnesta sekaisin, vaikka vähän takaraivossa kiiri pieni "apua" ajatus.
Nyt kuitenkin vuoden Fiilis on rikastuttanut elämääni ja pikkuhiljaa se apua-huutava ääni alkaa pään sisällä hellittää;)
Vaikka joitain epätoivoisia hetkiä meidän vuoden mittaisella taipaleella on ollutkin, en ole kuitenkaan päätöstäni katunut. Löysin sen unelmien paimenkoirani, kun sitä vähiten odotin.

 photo IMG_0471_zpsfe90b42f.jpg  photo IMG_1054_zpsb1fe8714.jpg

Olen saanut molemmilta koirilta sen mitä halusin.Vaikka virheitä löytyy molemmista koiristani (niinkuin meistä kaikista), voisi vaikka luulla, että nämä tytöt oli mittatilauksena meille tehtyjä.

  photo IMG_0269_zpsddcbcd30.jpg

Huhhuh tulipa pitkä teksti, kymmenen pistettä sille, joka jaksaa koko selostuksen lukea!




17 kommenttia:

  1. tää oli tosi kiva postaus! muuten aivan ihana banneri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit:) Ja kiitos!

      Poista
    2. Tosi kivasti kirjotettu, ja nyt on todella viisaasti ajateltu rotuvalintaa, ja hyväksytty ja punnittu hyviä ja huonoja puolia. :)

      Poista
  2. Nii unohtu kysyy, et miten saat noi kyvat, kuten Fiiliksen sivuila on toi frisbee kuva?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko, että miten kuvat saa vierekkäin?:) Ne saa vierekkäin esimerkiksi koodilla(mitä voi googlettaa,en tähän hätään muista!) ja sitten ihan vaan niin, että laittaakuvan pienemmäksi kooltaan ja laittaa toisen samankokoisen siihen viereen:)

      Poista
  3. Taas täytyy sanoo että huomaa kyllä koirien tärkeyden sinulle! Kirjoitat Femmasta ja Fiiliksestä aina niin kauniisti vaikka ne olisivat mokanneet ja olleet hölmöjä. Hyvän kodin ovat touhukkaat kaverukset saaneet=-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista!❤️
      Ihanaa kuulla, että rakkauteni koiriin näkyy:)

      Poista
  4. Olipa kiva postaus! Tosi kiva kun jaksat linkittää noita aiheeseen liittyviä aijempia postauksia tähän niin me vähemmän aikaa seuranneet päästään skippaamaan suoraan tiettyihin postauksiin :) ja ihania kuvia, kuten aina!

    VastaaPoista
  5. Ihanasti kirjoitettu ja livenä koirasi nähneenä tajusi, että koirasi ovat juuri sellaisia kuin kirjoitit :) Vaikka postaus voi saada jotkut ajattelemaan, että koirasi olisivat täydellisiä etkä tekisi koskaan virheitä niiden kanssa, niin sulla on käynyt hyvä tuuri, että olet kuin sattumalta löytänyt juuri tarpeitasi vastaavat koirat. Toisaalta sulla on paljon kokemusta koirista ihan jo perheen kautta, joten vaikka susta tuntuukin, että melko nopeasti teit päätöksen kyseisten koirien ottamisesta, niin pystyit tekemään juuri siksi oikean päätöksen, että tiesit paljon koirista. Itse sinuna en olisi epäilyt ettetkö pystyisi kouluttamaan Fiilistäkin, sillä kun olen nähnyt sen, niin kyllä siitäkin on tullut mahtava harrastuskaveri. Kyllä saat luvan olla ylpeä kahdesta mahtavasta koirasta :) Tuli taas romaani, mutta en vaan voi olla ihailematta rakkauttasi koiriasi kohtaan. Toki varmasti jokainen rakastaa omaa koiraansa, mutta sä olet osannut kasvattaa koirasi niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista!:)
      Kiva kuulla, että ajattelet noin meistä, kun olet koiriin tutustunut livenäkin:D

      Toivottavasti ketään ei luule, että itse koen olevani täydellinen tai kokisin koirieni olevan virheettömiä. Sillä itse teen virheitä paljonkin tyttöjen kanssa ja molemmissa on niitä vikoja, mitä jokaisessa koirassa varmasti on. Vikojeen päivineen ne ovat kuitenkin minulle täydellisiä ja ne kelpuuttavat minut omistajalseen virheideni kera, hyvä diili;)

      Poista
  6. Emmä usko, että kellekään välittyy kuva, ettetkö sä tekisi virheitä koiriesi kanssa, sillä ei kukaan voi kasvattaa koirastaan virheetöntä. Kaikki, jotka ovat vähänkin lukenut postauksiasi, tietävät varmasti kuinka olet tehnyt töitä koiriesi eteen. Kyllä tehty työ palkitaan ja sä kumminkin vietät paljon aikaa koriesi kanssa.

    VastaaPoista
  7. Voi, että! <3 Kummatkin ovat olleet pentuina toooosi söpöjä! (en väitä ettei ne nytkin olisi!) Mullekin olisi tulossa n.vuoden tai kahden päästä tulossa toinen koira, mahdollisesti.

    Nyt tuli taas aiwan hirveä pentukuume!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekkin tulee pentukuume, kun kattoo tyttöjen pentukuvia, nyyh! Onnea sinne toisen koiran hankintaan! Ja pahoittelut pentukuumeen lisäämisestä;)

      Poista
  8. <3 voi eiiiiii, nyyhk. Ihanasti kirjoitettu! En ole hetkeen ehtinyt tänne lukemaan, niin nyt vierähtikin taas ilta mukavasti :) täälläkin voidaan hyvin, Femman isä viettää pian 11 vuotis synttäreitään, vanha herra on elämänsä kunnossa ja kastroinnista kertyneet liikakilotkin ollaan saatu lopulta kuriin. Caro äiti on kohta 10 vuotta, mutta sitä ei tosiaankaan uskoisi millään, edelleen on ketterä kuin orava, hyppää maasta syliini kun seison ( ja olen pitkä ! ) yhtä vaivattomasti kuin aina. Ikä ei näy tässä mummokoirassa missään kohtaa, virtaa on kuin missäkin duracel pupussa :) terveitä ovat olleet ja toivon vielä moooonia yhteisiä vuosia vanhan koirapariskunnan kanssa. Terkkuja Femmalle vanhemmilta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla Femman vanhempien kuulumisia! Terveisiä sinne oikein sylin täydeltä ja toivottavasti terveyden kanssa hyvä putki jatkuu! Voi kun pääsisi teitä taas moikkaamaan:)
      Kiitos teille vielä tästä ihanasta paketista <3 Femma on kyllä ihan täydellinen tyyppi meille! Juuri eilisissä agilitytreeneissä puhuttiin, että se alkaa olemaan pian kisavalmis agilityssä, eli sain kuin sainkin siitä mahtavan harrastuskaverin;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!