tiistai 13. tammikuuta 2015

Kanssasi en tylsää päivää näe


Siltä varalta, että te lukijat ette ole sattuneet kurkkaamaan ulos viimeisten päivien aikana, on pakko kirjoittaa pakollinen sääraportti heti postauksen alkuun.

Meillä pakkaset paukkuu hurjissa lukemissa ja lunta on satanut niin paljon, että lenkille lähdettäessä Femmasta ja Sirusta näkyy vain pienet hännänpäät.
Tämä kylmä ilma, lumen seassa suunnistaminen sekä ulkoilun jälkeen lumipaakkujen repiminen vatsakarvoista (auts!) on aiheuttanut pikkuneideissä hieman haluttomuutta viettää ulkona pitkiä aikoja.

 photo DSC_2334_zpsfc3ec2a4.jpg  photo DSC_2199_zpsc5ce13e2.jpg

Fiilis taas ei pahemmin kylmästä välitä, jos ei lasketa sitä mukaan, että se vihaa talvitakkeja sekä neuleita, joita ilkeä omistaja sen päälle pukee väkisin. Muuten talvinen sää on sen mielestä ihan jees, varsinkin kun voi tehdä superhauskoja juttuja kuten työntää päätä lumeen ja yrittää nuolla jäätyneitä lyhtypylväitä (tämäkin mahtavia idea estetään omistajien toimesta, tyyylsää sanoo paimen).
Olen siis lenkittänyt tyttöjä kahdessa osassa, sillä pikkuneidit eivät halua lenkkeillä niin pitkiä lenkkejä pakkasessa kuin Fiilis.  Ainakin nyt järjstely toimii hyvin!

 photo DSC_1487_zps275b2e34.jpg  photo DSC_0872_zpsafb0cdfb.jpg

Meillä meinasi käydä viime viikolla lenkillä Fiiliksen kanssa kurjasti...
Käveltiin pienen metsän läpi kun meitä vastaan tuli kaksi irrallaan olevaa saksanpaimenkoiraa. Yritin lähteä hiljaa pois paikalta ennen kuin toisen koirat huomaisivat meidät, mutta yritys jäi vaan yritykseksi.
Koirat lähtivät meidän luokse (toinen kovasti rähisten) ja tietystikkään emme päässeet tilannetta pakoon.
Koirien omistaja pian juoksi koiriensa perään, yrittäen kutsua niitä takasin ja samalla huutaen, että "eihän se ole uros!", vastasin tähän, että ei, mutta tämä on juoksuinen narttu... 

Toinen koirista jäi rähisemään vähän matkan päähän ja toinen taas tuli liehittelemään Fiilistä (joka muuten ei osannut yhtään pelätä koko tilannetta, vaan alkoi pyytämään kaveria leikkiin).
Itse en uskaltanut napata hormoonihuuruisesta vieraasta koirasta kiinni, vaan keskityin pitämään Fiiliksen pepun erossa toisesta koirasta niin, ettei se pääsisi astumaan. Samalla toivoin, että toinen koirista ei kävisi päälle ja omistajan kerkeävän nopeasti paikalle.

Pian omistaja sai koiransa kiinni ja samantien kuin se rähisevä kaveri saatiin remmiin, sinkosi se suoraan päin Fiilistä. Onneksi hampaat louksahtivat vain ilmassa, eikä lähellä olleesta paimenlapsen kurkusta...
Omistaja pyysi vuolaasti anteeksi ja kertoi, ettei koirat ole ennen tälläistä tehneet. Lisäksi hän tarjoutui korvaamaan kaikki vahingot, joita onneksi ei (omistajien) säikähtämistä lukuunottamatta tullut.

Matkaa jatkettaessa jalat kyllä tärisi kun mietti, että mitä olisi voinut tapahtua...
Fiilis jäi piippaamaan poikaystävänsä perään, joten luultavasti se ei traumoja saanut.
Hieman vieläkin kauhistuttaa, onneksi ei ollut Femmaa tai Sirua mukana ja onneksi Fiilis ei alkanut rähisemään takaisin, se olisi ehkä voinut aiheuttaa toisenlaisen reaktion uusissa kavereissa.... 

 photo DSC_2051_zps1f01320d.jpg

Maanantaina meillä oli vuoden ensimmäiset agitreenit pitkän talvitauon jälkeen. Hieman jännitti, että onko loman jäljiltä ohjattavanani räjähdysherkkä ohjus vai onko tauko tehnyt hyvää pikkuvillalle.

Hieman hömppävirtaa Femmasta löytyi ja ohjaajallekkin oli ilmeisesti lomamoodi jäänyt päälle, sillä rata oli jotenkin tosi vaikea muistaa. Pari hyvää pätkää löytyi sekä pari ei niin mallikasta.
Päällimäisin puolin jäi treeneistä hyvä mieli, oikeaan suuntaan mennään hiljalleen.



Loppukevennys; kurrea harjoitteleva horjuva paimentyyppi ;)

14 kommenttia:

  1. Huuii toi metsäjuttu!! Olisi voinu käyä paljonkin huonommin:'<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onneksi selvittiin säikähdyksellä!

      Poista
  2. Tosi kiva postaus ja näki, että koira kyllä tykkäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä, että Femma pystyi edes juosta kun häntä vispasi niin hirmuisasti;)

      Poista
  3. Agivideota, jeee! teillä menee tosi kivasti :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo yritän tsempata näissä treenivideoissa ;) Kiitos :D

      Poista
  4. Hui, onneksi selvisitte säikähdyksellä tuosta metsälenkistä!
    Femma niin nätisti ja mielellään treenaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Femma rakastaa agilityä ihan mahdottomasti;)

      Poista
  5. Rähisevät irtokoirat on pelottavia, kun niistä ei koskaan tiedä kuinka tosissaan ne on.:/ Kerran meilleki kävi, että irti oleva saksanpaimen tuli vauhdilla ja rähinällä tietenkin vapaana Elsaa kohti. Karjuin ja kirosin siinä kovaan ääneen niin ei onneksi sitten tullut ihan luokse. Oli ihan sen koiran pihan viereisellä tiellä joten oikeesti pelotti, että jos se puolustaa reviiriään kovinki voimakkaasti.:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Onneksi teillekkään ei käynyt pahemmin! Oli tosi avuton olo kun ei voinut tehdä pahemmin mitään:(

      Poista
  6. Kyllä huomaa miten Femma on kehittynyt Agilityssä, mutta taitaa suurin syy siihen olla, että sun ohjaaminen on kehittynyt valtavasti! Kuten itsellänikin, alussa valssit ja sokkarit tuotti vaikeuksia, mutta nykyään oikeastaan käytetään vaan niitä kun ne sopivat parhaiten meille :) Lisää vaan aksa videoita!

    Onneksi selvisitte Fiiliksen kanssa säikähdyksellä tosta koirajutusta eikä traumojakaan jäänyt (paitsi ehkä omistajalle..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, pikkuhiljaa alkaa se oma ohjauskin kehittyä;)

      Joo omistajalle/omistajille varmaan pahimmat traumat jäi!

      Poista
  7. Voi Fiiliksen kurre senrään, söpöä!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!