perjantai 6. helmikuuta 2015

Aikuinen nainen mä oooon

...tai ainakin melkein!

 photo DSC_2060_zpsf42594e7.jpg

Fiiliksellä oli jo ennen juoksuja ihan kauhea murkkuikä. Tämä ilmeni lähinnä remmilenkeillä  sikailuna ja satunnaisesti korvat tuntuivat kadonneet johonkin lomailemaan.
Remmilenkeillä paimen alkoi pörisemään vastaantulijoille, lähinnä muille koirille ja tosi epäilyttäville tyypeille, kuten huppupäisille miehille sekä hirveänkauheille sauvakävelijöille.
Fiilis myös kiskoi ja piippasi alkulenkistä niin, että kaikki parin kilometrin säteellä varmasti kuulivat, että taas se sekopäinen paimenkoira lähti lenkille...

Toisille koirille kiroileminen onneksi rajoittui vain remmilenkkeihin, sillä vapaana ollessaan Fiilis oli itse ystävällisyys ihan kaikille. Vapaana rällätessä taas välillä tyyppi lähti turhan kauaksi omistajasta, pysyi kyllä näköpiirissä, mutta omaan makuuni se oli liian kaukana. Lisäksi luoksetulo- ja odotuskäskyt piti joskus esittää pariin otteeseen, ennen kuin Fiilis niitä muka kuuli ollenkaan.

Hetken teki mieli vaan rypeä itsesäälissä ja voivotella sen melkoisen järkevän nuoren aikuisenalun menettämistä. Sitten taas sain itseäni niskasta kiinni tajutessani, että tuskin neidin käytös paranee itsestään. Lisäksi mikään talous ei kestä kahta draamaprinsessaa, Femman diivailu riittää meille varsin hyvin. Asialle oli siis tehtävä jotain.

 photo DSC_0554_zps102a78d2.jpg

 Nyt tyyppi on elänyt kovemmassa kurissa ja pikkuhiljaa alkaa uhmakkaasta teinipaimenesta kuoriutua ihan mukiinmenevä nuori aikuinen. Nyt juoksujen loputtua myös on Fiilis jotenkin tasoittunut. En tiedä johtuuko se siitä, että juoksut on taas aikuistanut sitä hieman vai sitten siitä, että neidin egoa on laskettu pari pykälää alemmas.

Lenkit sujuu paljon rauhallisemmin, vetäminen on loppunut lähes kokonaan ja jos vetämistä esiintyy, loppuu se muistutuksesta. Toisille pöristään (tai yritetään ainakin) vielä jonkun verran, mutta usein Fiilis jättää asian sikseen jos vaan rauhallisesti sanoo "jatka vaan" tms. Harvemmin tarvitsee enään kovemmin komentaa.

 photo DSC_0542_zps091f2aaa.jpg

Arjessakin Fiilis on rauhoittunut paljon. Tyyppi on selvästi tajunnut, ettei kotona tarvitse kokoajan olla liikkeessä tai tarjoamassa "apua". Pahanteotkin on helpottanut, kengät ovat saaneet olla ihmeen rauhassa ja muutenkin irtaimistoa ei tuhota yksinollessa enään. Jos ei lasketa paria kuulakärkikynää, mutta kynävaras tosin voi olla Femmakin, ainakin sinisistä partakarvoista päätellen.... 

Ruokaa kyllä vohkitaan edelleen törkeästi jopa pöydältä, kun silmä välttää. Fiksuna tyttönä Fiilis ei pahemmin jää rysän päältä kiinni, myöhemmin vaan huomaa, että yksin hylätyt herkut on kadonnut parempiin suihin.
Kaikki herkut on tervetulleita paimentyypille, jopa turkinpippurit. Unohtamatta tietenkään salaatinlehtiä. Tai kokonaista voipurkkia...
 Kaikki kikat on tähän kokeiltu (mm. pippurivana pöydänreunalla, kolisevat tippuvat purkit), joten ainoana keinona tällä hetkellä estää varastelu on se, ettei ruokaa jätä ahneen koiran ulottuville. Tämän kun saisi vielä kitkettyä pois, helpottaisi elämää kummasti!

"Ai kadonnut eväsleipä? Ei oo näkynyt"
Vikoineen päivineen on Fiilis kyllä maailman ihanin paimenhömppä, vaikka se joskus aiheuttaa omistajilleen harmaita hiuksia. En siis vaihtaisi mihinkään uskollista varpaidenlämmittäjääni, vaikka se joskus saakin omat hermot kireälle.

Hieman muuten jännitti kirjoittaa tätä postausta, sillä yleensä kun jotain kehuu, kääntyy asia ihan päälaelleen. Kun uskallat ihailla ääneen aurinkoista ilmaa, alkaa pian satamaan. Tai kun kehut ihanaa aamua, on ilta sitten ihan karmea...
Täytyy siis varmaankin koputella puuta, ettei draamapaimen tee paluuta;)


12 kommenttia:

  1. Aivan totta - aina kun jotain kehuu, menee asia päin mäntyä, joten olen todennut, että usein on parempi olla vain hiljaa..:-D

    Hyvä, että siellä alkaa elämä sujua :-) Se helpottaa elämää kummasti, kun murkkuikä alkaa mennä ohi ja koiralle kasvaa korvat takaisin. Me odotellaan kauhulla tuon pikkuneidin murkkuikää - onneksi siihen on vielä pitkä aika!

    Mukavia kuvia - hyvin sopii nuo Ratian vaaleanpunaiset valjaat Fiilikselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh jep, nyt päätin ottaa riskin tän postauksen kanssa, saa nähdä miten käy ;D

      Koskaan ei ole liian aikaista stressata murkkuikää! Rankkaa nämä ekat vuodet koiran kanssa, ensin on kaikenmoisia pentumaisia ongelmia ja sitten tulee vielä murkkuikä, huh!

      Noi Ratian valjaat on ihanat! Niin pehmoset ja söpöt;)

      Poista
    2. Hyvä kun toit asiaa esille! Pakko kuitenkin tuoda myös toisenlaista näkökulmaa asiaan, there is no such thing as murkkuikä :)
      " asenne moneen häiriökäytöksen muodon alkuvaiheeseen on kuitattu välinpitämättömyydellä tai hymyllä, sillä “sehän on vasta pentu". Mutta kun se pentu kasvaa niihin raameihin jotka olet sille valinnut ja jos se saa tervehtiä ohikulkijoita 7 kuukauden ikään tai purra sinua kunnes kyllästyy mököttämiseesi ja reagoimattomuuteesi, sillä ei ole muuta toimintamallia" Eli älä Heljä älä pelkää mörköä vaan Martalle kunnon eväät alusta asti, niin hyvä tulee <3 http://www.katiska.info/koira/25020/

      Poista
    3. Hyvä pointti:)

      Joskus meidän agiohjaaja sanoi, että "ei ole väliä, että miksi/miten joku ongelma on koiralle syntynyt, se täytyy silti korjata". Eli siis juuri niin, ettei käytä ns. tekosyynä pentuikää tai muutakaan.

      Fiiliksellä tosiaan alkoi tuo ihme hihnapelleily ihan yhtäkkiä juuri siinä vuoden iän kieppeillä, ennen siis ei mitään ongelmia. Siksi sanoin, että se oli murkkuikää, vaikka sitä ei (onneksi) käytetty tekosyynä tai asiaa "myrkkuiän" takia painettu villaisella ;D

      Poista
    4. Eiköhän siitä kiva koirakansalainen kasva ja olethan jo asiaan puuttunutkin joten eipä se taida pitkään enää kekkuloida hihnassa!! Mutta juurikin tuo termi on pikkuisen vaarallinen ainakin omiin korviin :P

      Poista
    5. En ole tullut ajatelleeksi tuota vaarallisuutta, mutta tottahan se on. Kurjaa jos pentuikää tai muuta käytetään syynä huonoon käytökseen, eikä asiaa korjata. :)

      Poista
  2. Eikä, miten ihanat nuo Ratian valjaat Fiiliksen päällä! Koiratavarahullu kuumeillut Ratian pannoista jo varmaan puolisen vuotta, mutta koskaan ei osu oikea koko kohdalle kun niitä sillä silmällä kattelee.. ehkä ihan hyvä vaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Materialistikoiraharrastajat :D
      Noi on kyllä tosi ihanat! Fiiliksellä oli Ratian vaaleanpunainen panta pentuna, nyt se on jo liian pieni:( Tekis mieli ostaa uus!

      Poista
  3. Mainitsit et oot kokeillu varasteluun pippurivanaa pöydänreunalla, ootko koittanu laittaa suoraan pöydällä olevalle ruualle? Jos jätät koiralle houkuttimeksi jotain esim. lihapullia ym pöydälle ja maustat ne? Jos se sit ymmärtäis et pöydällä ei oo herkkuja vaikka kuinka hyvältä tuoksuis. Tietty täytyy varmaan useemmilla eri herkuilla kokeilla ennenkun alkaa opit jäämään mieleen.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin idean:D
      Pitäisi aika tujut mausteet, että Fiilis hätkähtäisi, sillä se juuri syö turkinpippureita ja muuta tulista ilman suurempia ongelmia:D Ahne tyyppi!

      Poista
  4. Ihanaa etjoku bloggari uskaltaa puhua myös niistä ongelmista joita koirien kanssa aivan väkisin tulee eteen. Tuntuu että kaikki on nykyään sitä kiillotettua arkea.... Eli suuret pisteet tänne, go girl!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Tosiaan olen blogissa pyrkinyt siihen, että myös ne ei-niin-ruusuiset asiat tulisi julki, niin kuin sanoit, niitä väkisin tulee jokaisen koiranomistajan eteen ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!