maanantai 16. helmikuuta 2015

Työkaveri, lohduttaja, ystävä - koirat mukana tärkeässä työssä

 ”Ystävä on se, joka aina aavistaa, että milloin häntä tarvitaan ”

En muista olenko tästä blogiin aiemmin maininnut, mutta nyt viimeistään kirjoittelen aiheesta.

Teen töitä kehitysvammaisten lasten sekä -nuorten parissa. Tällä hetkellä teen töitä kotona tukiperheen muodossa sekä tuuraan perhehoitajia heidän kodeissaan.
Koirat ovat usein mukanani töissä. Ne tuovat hirmuisesti iloa hoidettavilleni ja uskon, että tämä työ on sosiaalistanut omia koiriani suuresti.

Koirat auttavat yllättävän paljon tässä työssä. Fiilis osaa auttaa ihan fyysisestikkin (alempana enemmän), mutta tärkeintä on se, että mitä koirat tekevät tunnetasolla.
Ne lohduttavat surullisina aikoina, kuuntelevat murheita ja antavat pyyhkiä kyyneleet niiden turkkiin. Ne rakastavat olla huomion keskipisteenä ja saavat pahankin mielen muutettua hyväksi höpsöllä käytöksellään.

Hoidettavia on hyvin erilaisia ja joillekkin riittää se, että he saavat vain hieman silittää turkkia tai katsoa koirien menoa. Jotkut taas eivät voi syystä tai toisesta itse omistaa koiraa, joten ovat hirmuisen iloisia saadessaan taluttaa koiraa lenkillä tai hoitaa jollain muulla tavalla niitä.

 photo DSC_1082_zpse48a98e2.jpg


Femmahan tuli minulle kun asuin vielä vanhemmillani. Vanhempani tekevät myös työtä kehitysvammaisten parissa, joten Femma tottui erilaisiin kulkijoihin jo ensimmäisistä päivistä alkaen.
Femma on ollut aina hirmuisen sosiaalinen ihmisiä kohtaan ja vaikka pentuna pikkuvilla oli aika pippurinen tapaus (ja on vieläkin...), ei sen kanssa ole koskaan ollut ongelmia erilaisten henkilöiden kanssa. Se ei ole säikähdellyt erilaisia ääniä tai eleitä, ei pyörätuoleja tai hieman kovakouraisempia silityksiä.

Femma rakastaa kaikkia, jotka antavat sille huomiota, oli sitten vastassa oleva henkilö minkälainen tahansa. Pikkuvillan bravuuri on se, että se osaa hypätä aivan varovasti pyörätuolissa istuvan henkilön syliin ja osaa olla kiltisti paikoillaan siinä.
Voitte vaan kuvitella miten paljon iloa pieni pusutteleva villakoira saa aikaan!


 photo IMG_1780_zps91b4c234.jpg


Kun Fiilis tuli, asuin jo omassa kodissani. Tein kuitenkin jo Fiiliksen tultua töitä kehitysvammaisten parissa, joten paimenlapsi joutui kyllä samaan kulttuurishokkiin kuin Femmakin pentuna.
Fiiliksen kanssa tosin alku ei ollut niin automaattista kuin Femman kanssa, jouduimme tehdä paljon enemmän töitä paimenlapsen kanssa.

Fiilis oli Femman tavoin iloinen ja avoin heti alusta lähtien. Fiilis kuitenkin tekee kaiken täysillä ja kun se rakastaa, rakastaa se täysillä. Usein neiti nuoli vastapuolen naaman märäksi heti kättelyssä.
Vaikka jonkun mielestä se olikin hauskaa, en silti kuitenkaan halunnut tuollaista lähestymistapaa koiralleni. Fiilis oli myös pentuna hieman kömpelö ja hyvin vauhdikas, joten joskus se saattoi tahattomasti tönäistä jotain esimerkiksi kääntyessään. Hoidettavan kaatumisesta voisi seurata vahinkoa, joten oli tärkeää opettaa Fiilikselle jo ihan pienestä pitäen oikeaa käytöstä "työtilanteissa".

Mielestäni kuitenkin tälläistä innokasta koiraa oli paljon mukavampi alkaa kouluttaa oikeaan suuntaan kun sitä vaihtoehtoa, että koira olisi pelokas ja/tai agressiivinen hoidettavia kohtaan, joten hyvillä mielillä lähdettiin harjoittelemaan Fiiliksen kanssa.
 Fiilis osaa olla nykyään paljon rauhallisempi ja tervehtii fiksummin. Vielä koulutus ei ole valmista (jos mikään koulutus nyt voi koskaan olla täysin "valmis"), paimenlapsi saisi esimerkiksi tervehtiä vieläkin rauhallisemmin, mutta Fiilis on edistynyt ihan huimasti!

 photo DSC_0447_zpscf55d26f.jpg

 Fiiliksellä on myös joitain erikoistaitoja jo nyt, se esimerkiksi ilmoittaa minulle jos joku itkee toisessa huoneessa ja käskystä avaa ovia, jos en itse tai hoidettava siihen jostain syystä pysty.
Fiiliksen kanssa harjoittelun kohteena on pudonneiden asioiden tuominen, ovien sulkeminen sekä wc-pöntön kannen avaaminen/sulkeminen. Nämä asiat neiti osaa kyllä itsekseen tehdä, käskysanat on vaan välillä vaan hakusessa;) Kun Fiilis kehittyy, alan varmaankin opettaa sille enemmän näitä tukitoimia, jotka helpoittavat työtä.

Pikkuhoitsut!
 Haaveenani olisi joskus laajentaa tätä työtä koirien kanssa käymällä joitain kursseja ja myös käydä moikkaamassa esimerkiksi vanhuksia. Tällä hetkellä kuitenkin tässä omassakin työssä on aivan tarpeeksi tekemistä, joten laajennuksia ei ihan vielä tapahtu.
Saan niin paljon iloa omista koiristani, joten on ihanaa, jos pystyn omaa iloani jakamaan!


Uskon, että koirat ovat oppineet paljon työni parissa erilaisia asioita, mutta uskon myös, että koirilta voi myös oppia paljon tässäkin aiheessa. Joskus sitä toivoisi, että monilla ihmisillä olisi yhtä ennakkoluuloton tapa suhtautua vähän erilaisempiinkin kulkijoihin, kuin monella eläimellä!

 photo DSC_1109_zpse8f8a5d4.jpg

Ps. Ihmiskuvissa esiintyy pikkusiskoni, sillä luonnollisesti hoidettavista en laita kuvia nettiin :)

16 kommenttia:

  1. Oi kuinka kiva postaus! Olin aikaisemmin henkilökohtaisena avustajana ja Vivi oli usein mukana. Kyllä oli tykätty otus aina kun käytiin avustamassa. Ja juurikin henkilölle, joka rakastaa eläimiä, mutta ei voinut itselleen ottaa Vivi oli suuri ilonaihe. Käytiin ulkoilemassa ja hän opetti Viville temppuja mm. juuri tavaroiden nostamista yms. Vivi myös nautti touhusta kun sai olla koko maailman keskipisteenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että Vivikin on päässyt ilahduttamaan muita! Meilläkin tytöt nauttivat huomiosta täysin rinnoin, joskus kolme ihmistä rapsutti samaan aikaan Fiilistä, joka makasi lattialla onnellisena! :D

      Poista
  2. Todella hienosti kirjoitettu postaus, jota väritti upeat kuvat. Varsinkin tuo eka, missä Annastiina halaa Femmaa <3

    Teet todella tärkeää työtä ja vielä koirat mukana! On se jännä miten koirat tuovat iloa sellaisillekin ihmisille, jotka ovat pyörätuolissa eivätkä voi itse silittää koiraa vaan hoitajan pitää siirtää heidän käsi koiran turkkiin ja avustaa silittämisessä.

    Äiti harrasti Mimmin kanssa kolmisen vuotta kaverikoiraa, mutta lopetti kun Mimmi oli liian arka ja varautunut. Se ei rentoutunut uusiin paikkoihin ja varsinkin kun oli muita koiria niin se vaan kyttäsi niitä, ettei tule liian lähelle. Muuten se kyllä on ihmisrakas ja rakastaa rapsutuksia ja kun kesällä ollaan Hangossa, niin se menee aina tervehtimään ihmiset ja tulee pettyneenä takaisin jos joku ei rapsuta. Mutta kyse onkin siitä, että Mimmi saa oma-aloitteisesti tehdä tuttavuutta. Jos joku on liian tunkeutuvainen, niin Mimmi ei tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Jep, jotkut henkilöt jotka eivät voi itse hallita käsiään saavat suurta iloa, jos ohjattuna pystyvät silittämään koiran turkkia. Femman karvat herättää välillä ihmetystä, jodkus ne on nimittäin pitkiä ja kiharoita, joskus taas ihan lyhyitä :D

      Jotkut koirat vaatii sen, että saavat tutustua rauhassa-enkä sitä ihmettele ollenkaan! Koiriakin on niin erillaisia persoonia :)

      Poista
  3. Teet tärkeää työtä - hienoa, että tälläisiä ihmisiä (ja auttavia koiria!) löytyy :) Koirat ovat monelle ihmiselle tärkeä juttu ja viikon kohokohta.

    Meidänkin olisi tarkoitus lähteä Martan hieman vielä kasvaessa tutustumaan vanhainkotiin ja ilahduttamaan vanhuksia! Katsotaan mitä siitä tulee..:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me pidetään peukut pystyssä sille, että Marttakin pääsisi ilahduttamaan ihmisiä!! ;)

      Poista
  4. Olipa kiva postaus ja teet arvokasta työtä koirien kanssa. Ihanaa kun koirat osaavat olla noin hyvin avuksi myös sitten ihan avaamalla ovia ja muuta, ihan vaan läsnäolemisen lisäksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Mielessä olisi vaikka mitä tukitoimia, mitä haluaisin tytöille opettaa, kun nyt ensin vaan saisi nuo edelliset toimimaan kunnolla :D

      Poista
  5. Niin asiaa! Mä oon hyvin kiinnostunut samoista hommista, mutta lasten ja nuorten parissa :) Blogissa jo useampi postaus aiheesta ja tänään napsahti päikkykeikan myötä vielä yksi syvällinen lisää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä te! Onneksi jotkut jaksaa paneutua näihin asioihin ja tuoda iloa muille ;)

      Poista
  6. Wau hienoa työtä teette! Mieleen jäi että onko työssä ollut vaarallisia tilanteita koirille? Kehitysvammaiset kun ei ilmeisesti aina ole niin ketteriä tai helläkätisiä. Tai he eivät ymmärrä satuttaneensa.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole sattunut mitään vaaratilanteita koirien takia tai koirille :) Moni asia on ennakoitavissa, joten vaaratilanteet eivät usein edes kerkeä alkamaan.
      Lisäksi koirat kyllä osaavat käskystä poistua huoneesta/tilanteesta, joten sekin helpottaa vsikeampia tilanteita ;)

      Kehitysvammaisia on myös hyvin erillaisia, jotkut osaavat kyllä olla erittäin varovaisia eläimien kanssa :)

      Poista
  7. Mahtavaa, kun teet tällaista työtä ja koiratkin mukana töissä avustamassa ja ilostuttamassa muita ihmisiä <3
    Voisi olla kivaa lukea vielä sellaista, millaiset työpäivät sitten on, kun koirat mukana. Ovatko ne silloin ihan kaiken aikaa mukanasi, oletko yksin hoitajana, onko silloin jotain hankaluuksia katsoa koirien perään jos teet samalla muuta jne. käytkö välillä koirien kanssa pissalenkeillä, mutta silloinhan ei voi jättää hoidettavia yksin? Eli otat vaan aina heidät mukaan lenkille tai odotat vaan työpäivän päättymistä, nii koirat pääsee ulos :D taitaa olla vähä hassuja kysymyksiä. Kiinnostaisi kyllä lukea tästä aiheesta lisää! :) Hieno työ sulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymyksesi ei ole ollenkaan hassuja! Varmaan joku muukin miettii samoja kysymyksiä ;)

      Voin kirjoittaa postauksen työn "käytännöistä", hyvä idea! Päivät vaihtelevat suuresti, melkein jokainen hoitoreissu on erillainen, mutta tiettyjä rutiineja löytyy kyllä :D

      Poista
  8. Pääsit linkattujen blogien 7 parhaan joukkoon(:

    http://shetlandia.blogspot.fi/2015/02/seitseman-parasta-linkatuista-blogeista.html

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!