perjantai 6. maaliskuuta 2015

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa....

 ....Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. 


Jos joku on ihmetellyt taukoa kuulumis- ja treenipostauksista, voin nyt kertoa syyn.
Me omistajat lomailimme kolmisen viikkoa Thaimaassa ja koirat olivat kotona hoitajan kanssa.
En kokenut viisaaksi mainostaa matkaa etukäteen, vaikka meillä talovahti olikin. Nykyään kun liikkuu vaikka mitä hiippareita;)

Palasimme kotiin sunnuntai iltana ja koirien (ja omistajien) riemulla ei ollut rajaa!
Fiilis kiljui täyttä kurkkua ja Femma tippui tohinoissaan sohvalta nenälleen. Olisi kotiinpalu tänne loskan keskelle ollut paljon kurjempaa, jos meillä ei olisi ollut näin innokasta vastaanottoa.

Matkalla seurasin ja valokuvasin paikallisten eläinten elämää. Ryömin puskissa kuvaamassa liskoja ja juoksin pitkin allasaluetta oravan perässä, toivoen edes yhtä hyvää kuvaa siitä.
Erityisesti minua kuitenkin kiinnosti paikallisten koirien elämä. Matkan aikana tutustuin moneen erilaiseen koiraan ja niiden tapoihin. Osa jätti suuren tassunjäljen sydämeen, sen verran mahtavia persoonia löytyi!



Me asuimme alueella, jossa sijaitsee Kuninkaan kesäasunto. Tämän takia kaupungin alue on siistiä, siistimpää kuin moni muu alue. Siisteys näkyi myös lemmikeissä ja kulkukoirissa. Suurin osa kaupungin läheisyydessä näkyvistä koirista olivat hyväkuntoisia, vaikka poikkeuksiakin tietenkin löytyi.
Koirien olosuhteet olivat muuttuneet parin vuoden aikana huimasti, osaksi huonompaan ja osittain taas parempaan.


Kaksi vuotta sitten lemmikkikoirat olivat lähinnä pieniä, pörröisiä ja kainaloon mahtuvia. Pienet sylikoirat olivat puettu myös vaatteisiin, mitä röyhelöisempää, sen parempi!
Silloin teki pahaa, kun itse hikoili ja vastaan tuli pitkäkarvainen koira, jolla oli paksu puku päällä +35 asteessa...

Nyt lemmikoiramuoti oli selvästi muuttunut, mielestäni paljon parempaan. Sylikoiria näkyi edelleen paljon, mutta ilokseni huomasin, että pukeminen oli nyt enemmän poikkeus kuin sääntö.
Eräs nainen joka kaksi vuotta sitten puki pientä koiraansa mekkoihin, näkyi nyt kulkevan torilla saman koiran kanssa, joka kerralla ilman pukua. Hieno edistys!


Viimeksi isoja lemmikkikoiria ei näkynyt paljon, mutta nyt ne olivat selvästi lisääntynyt. Kaduilla näkyi paljon erityyppisiä koiria, tanskandogeista isovillakoiriin.
Suurinta ihmetystä herätti uudet muotirodut, huskyt sekä akitat. Läheisellä torilla myytiin huskyn pentuja häkeistä, hintaa pennuille tulisi euroissa noin 200€ per nenu. Raukoilla oli varmasti kuuma.

Tämä koira lenkkeili omistajansa kanssa usein rannalla, hihnoja ei pahemmin tarvinnut, kun koira seurasi uskollisesti omistajaansa.

Kulkukoirat olivat suht hyväkuntoisia painonsa puolesta, sillä paikalliset ruokkivat niitä parhaansa mukaan. Oikeastaan moni kulkukoira lemmikkien tavoin oli enemmänkin hieman liian lihavia, kuin laihoja. En tiedä johtuuko tämä siitä, että ruuan saaminen on niin vaihtelevaa, että kun sitä on tarjolla, kannattaa sitä vetää niin paljon kun napa vetää?



Monella ravintolalla tai liikkeellä oli omat suojattikoiransa, joita he ruokkivat ja pitivät omanansa, vaikka suojatit saivatkin liikkua vapaasti alueella tavallisten kulkukoirien tavoin. Osalla näistä suojattikoirista oli panta, osalla taas ei.
Kulkukoirat kaupungin alueella elivät rauhallisesti ihmisten rinnalla ja olivat lähes poikkeuksetta hyväluonteisia. Kaupungin kulkureista jäi suurimmilta osin hyviä muistoja.

 

 Reissasimme myös köyhemmillä alueilla, joissa koirien olot ei ollut niin kehuttavia.
Monella koiralla oli pahoja iho-ongelmia ja ne olivat usein loukanneet itseään. Jotkut paikalliset ruokkivat myös köyhemmillä alueilla koiria, mutta varat eivät tietenkään riitä ruokkimaan jokaista kulkukoiraa tai saatikaan viemään niitä hoitoon.

Tältä iloiselta koiralta puuttui kokonaan toinen silmä
Oikeastaan maalla kulkukoirapopulaatiot tuovat ihmisillekkin paljon ongelmia. Ne leviävät nopeasti ja tekevät paljon tuhoa. Monet maalla asuvat kulkukoirat eivät myöskään ole tottuneita ihmisiin, joten ne saattavat käyttäytyä agressiivisesti ihmisä kohtaan ja se tietysti lisää vaarallisia tilanteita ja kulkureiden huonoa mainetta.
Tämä on kurjaa, sillä näitä asioita on hyvin vaikea korjata. Itseäni harmitti, etten voinut auttaa koiria pahemmin näin lyhyen matkan aikana.

Näillä köyhemmillä alueilla meille ei kuitenkaan tullut huonoja kokemuksia kulkukoirien käytöksestä. Usein arat koirat väistivät meitä kauemmaksi, osa taas ei välittänyt meistä ollenkaan ja osa tuli iloisena tervehtimään.


Ainoa huonompi kokemus meille sattui Bangkokissa, jossa yövyimme yön ennen lähtöä kotiin.
Hotellin alueella koirat olivat paljon huonokuntoisempia kun siellä, missä asuimme koko lomamme ajan. Ne olivat myös paljon kiukkuisemman oloisia.

Lähdimme hotellilta syömään ja jouduimme kävelemään pienempää tietä, joka johti suuremmalle päätielle. Tien varrella asui paljon isoja koiria, joita ilmeisesti paikalliset ruokkivat.
Koirat vahtivat meitä tarkasti ja kun hetkeksi pysähdyimme, alkoi ne hermostua. Pääsimme tieltä kuitenkin pois ilman suurempia ongelmia.
Kun kävelimme takaisin, oli ilta alkanut jo hämärtyä. Käännyimme taas sille pienelle tielle ja edellämme meni mopo, jonka päälle koirat yrittivät hyökätä. Mopo pääsi kuitenkin karkuun ja meitä luonnollisesti pelotti kävellä ohi, sillä viisi noin 40kg painavaa koiraa olisi varmasti saanut pahaa jälkeä aikaan.
Kun kävelimme koirien ohi, vahtivat ne meitä kaikki lihakset jännitettyinä.
Jouduimme väistämään autoa ja astumaan pari askelta lähemmäksi yhtä koiraa. Se paljasti hammasrivistönsä ja alkoi murista meille. Tässä vaiheessa kyllä jännitti hirveästi!
Muistan sanoneeni jotain rauhallisesti koiralle samalla kun kävelimme. Koira lopetti tällöin murinan, mutta seurasi tiiviisti meitä katseellaan, niskakarvat pystyssä.  Pääsimme onneksi hotellille turvallisesti.


Tapaus Muru. 


Lähellä asuntoamme sijaitsi alue, jossa oli mm. autopesula, hieroja ja ravintoloita. Tälle alueelle ilmestyi lomamme aikana suloinen vaalea koira. Kukaan ei tiennyt, mistä tämä nuori koira oli alueelle ilmestynyt, mutta paikalliset ottivat sen siipiensä suojaan ja sinne koira jäi asustelemaan.
Luulen, että koira oli noin 4-5kk vanha, sillä oli vielä kaikki maitohampaat suussa.

Me paikallisten tavoin rakastuimme pieneen iloiseen pentuun. Nimesimme pennun Muruksi ja myös paikalliset alkoivat kutsua sitä samalla nimellä, lausuen sen Mu-ruu.
Muru on yksi parhaimman luonteisista koirista mitä olen koskaan tavannut. Se on iloinen, äärettömän kiltti ja se luottaa ihmisiin täysin.
Kukaan ohikulkija ei selviä Murun ohi ilman iloisia hännänheilautuksia ja suukkoja. Pieni keltainen pentu saa kaikki rakastumaan itseensä. Toivon, että tämä ominaisuus koituu Muruksi hyödyksi sen elämässä jatkossakin!


Tutkimme, että miten koiran saisi vietyä kanssamme Suomeen, mutta projekti osoittautui lähes mahdottomaksi. Tämä hieman masensi, sillä olisimme voineet tuoda Murun tänne harkitsematta hetkeään, niin upea koira se on!
Kun emme voineet tuoda Murua tänne, päätimme auttaa sitä muulla tavalla, sen lisäksi viellä, että ruokimme sitä päivittäin.
Kipaisimme eläinlääkärille, josta ostimme Murulle tabletin, joka tappaa loiset. Lisäksi ostimme myös kirput tappavaa pulveria sekä shamppoota ja pesusieniä. Sitten ryhdyimme työhön!



Ensin annoimme Murulle ruuan mukana loiset tappavan tabletin ja sitten kävime sen turkin läpi kirppupulverilla. Sanonta "hyppii kuin kirppu" sai aivan uuden merkityksen tässä operaatiossa, sillä kirput päättivät jättää tukikohtansa (eli Murun turkin) ja hyppivät suurissa kaarissa maahan!
Oli aika vaikea pysyä siinä tilanteessa rauhallisena ja vieläkin päätä alkaa kutittaa, kun edes muistelen sitä kirppujen määrää, mikä pienessä pennussa oli!
Suurin osa epäonnekkaista kirpuista ei päässyt pakoon ja ne kuolivat lähes välittömästi tehokkaaseen pulveriin.



Pulverihoidon jälkeen saimme luvan pestä Murun autopesulassa. Tällöin pala nousi kurkkuuni, sillä kulkukoira, joka ei varmasti koskaan ollut kokenut sitä, että sen turkkia nypitään ja näplätään tai että se tungetaan puutarhaletkusta tulleen vesiryöpyn alle, seisoa paikallaan hievahtamatta.
Se luotti ihmisiin niin paljon, että vaikka toimenpiteet tuntuivat oudoilta, ei se pistänyt vastaan ollenkaan. Uskomaton pentu!

Lopulta Muru oli kirputon ja puhdas (ainakin niin kauan ennen kuin tyyppi meni kierimään kuraan...). Lähtiessämme jätimme sille paljon ruokaa ja suuren osan sydämestämme.




Tästä aiheesta olisi voinut jatkaa juttua vielä vaikka kuinka paljon, mutta teksti on jo nyt niin pitkä, että nostan hattua sen kokonaan lukeneille!
Loppuun voinkin nyt todeta vaan, että  
"matkailussa parasta on se, että koet asioita, joista et koskaan edes tiennyt uneksivasi". 


22 kommenttia:

  1. Aivan ihana teksti! Ihmeen hyväkuntoisia näyttävät olevan kuvien perusteella, Wau! :)
    Murusta toivottavasti pidetään hyvää huolta siellä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Joo suurin osa koirista kyllä oli hyväkuntoisia! :)

      Poista
  2. Toi murun tarina pisti kyllä kyyneleet silmiin, ehkä osittain siksi kun itellä on samanmoinen musta 3kk toheltaja kotona :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muru kyllä kosketti ja varmasti koskettaa ihmisiä jatkossakin <3

      Poista
  3. Voih, kuulostipa antosalta reissulta! :D ite en tosin pystyis matkaileen maissa missä ois kulkukoiria, en pystyis nauttiin siitä matkasta D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli mahtava reissu!
      Surullisen paljon kulkukoiria on ulkomailla:(

      Poista
  4. Eikä, mulle jäi jotenki tosi surullinen fiilis tuosta Murusta kun sen joutui jättämään sinne. Noh ehkä sillä on kuitenkin ihan hyvät oltavat sielläkin..! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä jäi kova ikävä, kumpa olisi tyypin voinut tuoda tänne!
      Onneksi se on paikallisten hyvässä hoivassa :)

      Poista
  5. Näen sieluni silmin sut konttaamassa jossain puskas liskon perässä :'DD Hyvän kuvan sait liskosta ja muutkin kuvat on upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Herätin ehkä hieman ihmettelyä ohikulkijoissa näillä kuvausreissuilla :D

      Poista
  6. Voi kulkukoirat. Ikäväkseen näkee paljon kuvia ja videoita, joissa koiria potkitaan pois juurikin ravintoloiden yms ympäristöstä. Eipä ihmekään, että osa näytti teille hampaita. Niille ihminen merkitsee lähinnä vain väkivaltaa ja kipua :( Onneksi osa kulkukoirista saa näemmä ihan hyvää hoitoakin. Enpä pystyisi olemaan salakuljettamatta jokaista vastaantullutta kotiin. Kiva reissu teillä varmasti ollut ja ei ollut liian pitkä postaus ollenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, tuolla Bangkokissa koirilla oli selvästi paljon kylmempi kohtelu kuin siellä missä lomamme asuimme. Oli kyllä ilo nähdä niitä paikallisia, jotka ottivat kulkukoiria ja -kissoja hoiteisiinsa! Ravintoloissa ne oli myös siksi suosittuja, että ne pitävät tuholaiseläimiä poissa ;)

      Hyvä, ettei postaus ollut liian pitkä! :D

      Poista
  7. Kyyneleet silmissä luin postausta♡ Teitte tosi hienon työn !

    VastaaPoista
  8. Aivan ihana postaus! Suuri hatunnosto teille <3

    VastaaPoista
  9. Pakko sanoa, että VAU! Ihanan työn teitte Murun kanssa <3 Harmi, ettei taida ollakaan niin yksinkertaista touhua ottaa koiraa mukaan kotiin.
    Olis muuten tahtonut lukea lisää, hyvä postaus oli! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiin ottaminen on tosiaan vaikeaa, kaikkia pieniä säädöksiä yms:(

      Hehee ja luulin viellä, että postaus olisi liian pitkä :D Kiva kuulla!

      Poista
  10. Voi, kun ihana postaus! Oli kyllä kiva lukea. Mitäköhän Fiilis ja Femma olisivat sanoneet Mu-ruusta?♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Fiilis olisi ollut varmaankin innoissaan uudesta painikaverista, Femmasta taas en osaa sanoa, koska sen mielestä useimmat pennut on ällöttäviä :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!